Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Sanallakaan hän ei tuomitse meitä voidakseen taivuttaa meidät käsittämään ihmisolemuksen varjokuvia. Monet vikasi ovat monien ansioittesi ituja, sanoo hän. Hän liikuttaa sydämensä kynttilää ja näyttää meille ihmisten liikkeet hämärää valosta erottavalla kankaalla. Voimme tuottavasti tutustua tämän belgialaisen erakon elämänkuviin.
Ma maailmassa tuskan äärettömän ja vuorella, min sulokukkulalta mun tänne nosti silmät Naisen kauniit, valosta valoon sitten halki Taivaan oon kuullut moista, joka, jos sen kerron, monelle maistuva on katkeralta; mut jos ma pelkään totta tuoda julki, epäilen, saanko elää niiden kesken, oleva joille on tää aika vanha.»
"Sepä seikka juuri veti rangaistuksen hänen ylitsensä", sanoi rovasti. "Vaan jättäkäämme se asia. Karkoittakaamme muodoistamme surullisten muistojen pilvet ja antakaamme tulevaisuuden toiveiden niitä valaista, luottaen siihen, että Herra meille lähettää surut ja ilot". Näin puheli vakava rovasti ja hänen muotonsa kirkastui sisällisen vakuutuksen valosta.
Tällä tavoin, kuin yllä kerrottiin, päivän valosta suljettuna ja sangen epätoivoiseen tilaan jätettynä alkoi kapteeni niin varovasti kuin mahdollista laskeutua ahtaita ja epätasaisia portaita myöten siinä toivossa, että pohjassa toki viimein tulisi joku paikka, missä hän saisi levätä.
Eipä se emottomalle, Tule päivä polvenahan, Eikä valkia valosta, Ei ilo sinä ikänä. Käyn mä kymmenen kyleä, Samoan saan taloa; Ei ole sitä sisarta, Vielä veljeä vähemmin, Jolle huoleni sanoisin, Ja haluni haasteleisin Sisaret on siellä täällä, Veikkoni Wenäehellä. Jos mä virkan vierahalle, Kyllinki kylän väelle, Vieras sen viieksi panevi, Kyläläinen kymmeneksi.
Erik Horn oli vallan hurmautunut kesäyön ihmeellisestä valosta, jonka nyt näki niin monen poissaolo-vuoden perästä. Musiikki, kotimaan ilma, hänen onnellinen rakkautensa ja illan kauneus, kaikki se yhdessä viritti hänen sielunsa kielet omituiselle soinnulle, joka salli hänen korkeimmassa määrässä nauttia elämää, olemassaolon iloa.
"Sinun kielesi on huono kieli, kun puhumme porosta, tuntureista ja laaksoista, päivän valosta ja yön pimeydestä ja kaikesta, joka kuuluu jokapäiväisen elämämme tarpeisiin. Sinulla ei ole yhtä sanaa kymmentä meikäläistä vastaan, kun on puhe porosta ja monesta muusta asiasta. Siinäkö sinun kielesi rikkaus on. Ei, teidän kielenne on meistä köyhä kieli".
LAURI. Enhän tiedä mitä sanon tässä kurjuudessa. JUHANI. Kurjuus, ääretön kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri vielä. SIMEONI. Oi jos annettaisiin meille armonaikaa vielä yksi päiväkin! JUHANI. Tai yksi viikko, kallis viikko! Mutta mitä aattelemme tästä kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? AAPO. Onhan tulipalo kylässä, hyvät ihmiset.
Valosta valkeimmasta tanhupiirin pienemmän kuulin silloin äänen kauniin kuin Enkelin, mi Maarialle haastoi. Se vastasi: »Niin kauan säteilevä on rakkautemme, joka meitä verhoo, kuin kestää riemu paratiisin tämän. Oleva verho on kuin rakkautemme, rakkaus kuin kyky nähdä Luojaa, kyky taas tää kuin armo ylivuotavainen.
Mutta edessään hän sohvan kannella istua tupottamassa näki nyt lyhyen paksun talonpoikaispukuisen akan töpsän, jonka leveässä otsassa paurotti kaksi mustaa silmää, kuin nutun nappia, rävähtämättä katsomassa häneen. Rovastinna Kaisan omituisesta luonnon valosta ja liian arkaluontoisen näköisestä sisääntulosta hieman tyrmistyi, luullen Kaisan jonkun verran mielivikaiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät