Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kaikki ajatukseni ja tunteeni sekottuivat. Raivostuin Ellille. Niin herkkä ja vaikutuksille altis oli minun sieluni. Jotain mutisten poistuin minä kammariini. Vihoissani etsin minä Ellin valokuvan albumistani, viskasin sen uuniin ja mutisin: "Mokomakin ... kiemailija!" Niin sekaantui taas ilooni katkeria tunteita.
Hetken vaiti oltuaan ja sitten ohjaksia nykäistyään virkkoi Olavi: Näin teidän albumissanne eilen rouva Sigrid Hammarin valokuvan. Hän on minun vanha koulutoverini ... tunnetteko hänet? Kyllä hiukan. Missä hän nyt on? Hän lienee viime kevännä matkustanut ulkomaille. Ette ole kuullut hänestä mitään? En ole ollut missään yhteydessä hänen kanssaan, sen jälkeen kun erosin koulusta.
Kun nyt Sunkreini kertoi Pynnölän yövieraan viimeisestä, niin vieras herra oli äänetönnä tuijottanut lattiaan ja painanut harmaan päänsä käsiinsä. Sitten oli hän mennyt syleilemään Maria, mutta arkana oli Mari ja vetäytyi pois hänestä. Sunkreini oli ottanut valokuvan rasiasta ja tarkastellut vuoroin sitä, vuoroin vierastaan ja sanonut päättäväisesti: Te se olettekin Akseli ja Marin isä.
Oltiin lähtöä varten jo seisovillaan, kun Venäjän herra tarttui Mikkoa käteen ja sitä lämpimästi puristaen ja ystävällisesti pölisten vakuutti lähettävänsä lupaamansa joululahjat ja oman ja vaimonsa valokuvan ja erittäin kellonvitjoissa kannettavan kalliin koristeen, johon on piirretty Mikon nimikirjaimet.
Josun mentyä otti Topias Helan valokuvan käteensä, katseli sitä ja lauloi laulun vääntämättömänä. Sitte katseli hän kontrahtia, johon oli nimensä kirjoittanut. Arvelutti ylen rohkea kauppa ehtoineen, määräyksineen, vaikka oli rahasta tiukka aika kaupungissa ja maalla.
Niin se on kieltämätöntä Feliks on niin hänen näköisensä, että me saatamme antaa tuon isän pienen valokuvan tulla tänne Valdemarsborg'ista se maalattiin, silloinkuin hän oli kolmentoista vuotias ja page minä muistan sen hyvin se on meidän Feliksimme. Se on kummallista. Niin, kovin kummallista.
Hakiessani kirjain joukosta sitä, jota tarvitsin, ja ottaessani kirjan toisen perään hyllyltä, putosi eräästä pienestä loukosta valokuva tahi paremmin valokuvan haamu.
Mutta kysymys, jonka halusin tehdä, tarttui kulkkuuni ja ääneti asetin valokuvan paikallensa. Ne aatteet, joita tämä tapaus herätti yhteydessä sen kanssa, mitä itselleni päivän kuluessa oli tapahtunut, saattoivat minut sellaiseen levottomaan tilaan, että minun täytyi, niistä päästäkseni, päättää valmistaa määrätty luku sivuja kirjoituksessani.
Sano paljonko minulla on rahaa jouksevalla tilillä pankissa?" "Kahteen tuhanteen." "Ja puodin pesäarvo...?" "Teki viime viikolla viidettä tuhatta. Vaan mitä varten niitä nyt tahdotte tietää." Josu tuli Topiaan huoneeseen keveämielisenä, ilokielisenä. "Rahaa meillä on että alimaiset mätänevät", sanoi hän, ottaen Helan valokuvan pöydältä käteensä. "On rikkautta, on rakkautta."
Siitä on jo kulunut päälle neljännesvuosisadan kun sain erään valokuvan, jonka selkäpuolelle antaja kirjoitti: "Muistoksi talvesta 1894 95 ja eräästä miehestä, joka ei enää ole elävien joukossa, mutta jonka muisto niin toivon teissäkin tulee elävänä säilymään." Tämä kuva, joka aina siitä asti on ollut kehyksissä työhuoneessani, on prof. *Georg v.
Päivän Sana
Muut Etsivät