Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Pohjolan hyisen hallan sydänmailla Asuvi kansa köyhä, uuttera. On luonnon herkkuhedelmiä vailla Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; Mutt' itse talven jäisen lumen alla Piilevi oraspelto vehreä, Ja karhu konnussansa nukkumalla Odottaa valoisata kevättä. Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, Viljeli ahovieret viljavat; Salojen sydämissä karjankellot Paimenten laulun kera kaikuvat.
Ei pidä Annan katsoa sinne päin, hymyili Eevi. Mihinkäs minä silmäni panen, kun se on aina tuossa edessäni, jos tässä pöydällä mitä teen. Pannaan verhot ikkunaan. Niin, se vielä puuttuisi! Hyvin tässä on valoisata muutenkaan. Sitten minä tiedän toisen ja paremman neuvon. No, antaapas kuulla. Ettei salli semmoisten asiain painaa mieltä.
Mies runon olin, lauloin hurskahasta Ankiseen pojasta, mi jätti Troian, kun Ilion ylväs hiiltyi raunioina. Mut sa miks palaat kovan onnen paikkaan? Miks et sa nouse vuorta valoisata, mi alku on ja aihe kaiken ilon?» »Vergilius olet siis, tuo lähde, josta jokena vierii sanantaito kirkas!» hänelle virkoin otsa ujostuen.
"Pian lähdemme matkalle," sanoi Lappalainen, "neljännes tunnin kuluttua on niin valoisata, että saatamme kulkea." Tyttö jäi odottamaan; Lappalainen, kauppias ja hänen vaimonsa läksivät matkalle ja saapuivat päivän koittaessa sille paikalle, jossa porot olivat säikähtyneet.
Elämään on miete mielten kautta kuolon pihtipielten. Alkamaan on auki rata Suomen valtaa valoisata.» Yhä tutkin, etsin tuota Suomen suuren valtavuota. Eikö saa jo ilmi sana, Lapin loihtu laajempana? Tummempana Turjan mahti, vankempana vuorten vahti? Rohkene jo Suomen rotu, omaan vapauteensa totu? Puhuu tähdet päällä pääni: »Vapauden on kuultu ääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät