Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja valvoessani valoisan kesäisen yön minulle osoitetussa yliskamarissa, minä tulen vakuutetuksi siitä, että tämä hieno tunne, tämä melkein henkinen rakkaus, että se on se, joka oikeuttaa minun saamaan hänet. Minä, joka en mitään usko, minä olen taikauskoinen tässä kohden.
Kaikki ne suuntasivat matkansa kauemmaksi länteen, lähemmäksi mannermaata, ja tumman, totisen metsän taakse vaipui viimein aurinkokin kauas länteen, näkymättömiin. Miten oli käynyt Eerik-herralle? Sitä kysymystä pojat olivat toisenkin kerran aprikoineet. He olivat toivoneet herransa saapuvan valoisan ja lauhkean kesäyön kuluessa, mutta niin ei tapahtunut.
Kun lapsia alkoi ilmestyä kotiimme, järjesti vaimoni oivallisena emäntänä heidän kamarinsa parhaimman mukaan: hän antoi heille lämpöisen, valoisan ja ilmakkaan huoneen, jossa oli kaikkia mitä nouseva polvi tarvitsee huvikseen ja hyödykseen, mutta kumma oli, kuinka siitä huolimatta pikku jalat vastustamattomasti tassuttivat vierashuoneeseemme.
Kesän aikana oli kaikilla kiire, eivätkä tukkilaiset joutaneet kertaakaan seuroihin. Sillä työtä riitti vuorokaudet umpeensa. Jokainen tiesi, että pohjolan kesä on lyhyt kuin unelma. Se on kuin lentävä lintu, joka kerran irti päästyään jatkaa matkaansa pysähtymättä eikä ehdi kiertää tai kaartaa, vaan lentää suoraan muille maille. Linnunlentoa oli ihmisten kiire, valoisan kesän riemuisa kulku.
Vihdoin lähdettiin levolle. Reinholdille ja Fredrikille antoi Martti mestari kummallekin valoisan ja kauniin kammarin asuttavaksi. Kuinka kolmaskin kisälli tuli Martti mestarin taloon ja mitä sitte tapahtui. Kun Reinhold ja Fredrik olivat muutamia viikkoja olleet työssä, huomasi Martti mestari, että Reinholdin vertaista viivaimen ja harpin käyttäjää sekä laskumestaria olisi vaikea löytää.
Ja pudistaen pois huolensa ja antautuen valoisan luontonsa valtaan virkkoi ruustinna vielä iloisesti ja luottavasti: Kyllä kaikki vielä ja ehkä me saamme sen ilonmaljan juodakin pohjaan saakka: että vuosien päästä vielä näin istumme täällä, me molemmat vanhat, ja lastemme lapset telmivät ja leikkivät ympärillämme, niinkuin meidänkin kotonamme ennen. Niin juuri tuolta sinulle vastataan, Selma!
Siellä oli hän ensimmäisen kerran tuntenut ruumiissaan rakkauden väristyksen sen miehen rinnalla, joka häntä silloin rakasti, siellä tuo mies ensimmäisen kerran ilmaisi hänelle sydämensä ujot tunteet ja siellä hän itsekin luuli yht'äkkiä saavuttaneensa valoisan tulevaisuuden.
Kuin viattomat, säikähtyneet lapset rientävät he hädän hetkellä, keskellä sydänyön hiljaisuutta apua etsien. Ei auttajaa, ei apua. Yö vain ja äänettömät kesäöiset vedet. Etäältä kuuluu vain paimenkellon kirkas kutsu, jakaen valoisan kesäyön rauhan lohdun ääntä.
Keväinen tuuli raitis, Puhdista ilman sää, Hajoita sumu synkkä, Sulaile kylmä jää! Kas, kautta usvakerran Nyt kirkas säde saa Valoisan tiensä: kansa Hortunut kavahtaa! Ja kirkkautta uutta Mi kasvaa, laajenee Ihaillen ihmisrinta Taas paisuu, sykkäilee. Ja toivo uusi täyttää Maan kaiken valollaan, Ja taisteluun ja työhön Ryhdytään uudestaan. Varpusen valitus.
Mutta hän ei voinut itsestänsä hankkia tyydyttävää vastausta niihin kysymyksiin, jotka hän näin oli itsellensä tehnyt. Kerta hän äkkiä sanoi Travers'ille, kun he, palatessansa eräältä kävelymatkalta, vilahdukselta näkivät Cecilian valoisan muodon, hänen kumartuessansa tien vierellä olevain kukkalavain yli: "Ihailetteko te Virgilioa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät