Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ja samoihin aikoihin levisikin sitte jo vallesmannin kotikyläänkin tieto siitä, että hullujenhuoneen uusi johtaja oli ihan kivenkovaan väittänyt vallesmannia hulluksi. Outo sanoma kiihdytti mielet herkiksi. Pienikin asia suureni isoksi. Muisteltiin jo, että eräs vallesmannin sukulainenkin on juoppohullu. Ja niinpä sovitettiin jo tämäkin viaton hiirenloukkujen yletön ostaminen samaan yhteyteen.
Kauppiaat poistuivat kiireesti. Lieksan kentällä olivat kokouspäivät kuluneet ahkerissa harjoituksissa. Lomahetkinä olivat kohta alkavat käräjät tavallisena keskustelunaineena. Vallesmannin, Heikki Tanelinpojan, sanottiin kertoneen, että kreivi aikoi kysyttää talonpojilta, suostuisivatko he verojensa kantotavan muuttamiseen ja sen vakinaiseksi panemiseen.
Ja sopii siihen yhden miehen raato, vaikka hänellä olisi vallesmannin maha.» Rauhallisena lähti hän edelleen astua jutkuttamaan. Mutta astuessaankin hän yhä vielä ajatteli petäjäänsä, jota oli ikänsä säästänyt. Ajatukset kyllä kulkivat hyvin laiskasti, välinpitämättöminä, mutta olivat toki työssä.
Saatuaan odotetun oikian kirjan, oli maaherra niin tyytyväinen, että hän nauroi koko erhetykselle ja antoi hakijalle, jonka kunnon ja rehellisyyden tunsi, pyydetyn vallesmannin paikan, vaikka muuten oli aikonut sen ihan toiselle.
Antin kärrit hyppäsivät kohona, kun ruuna pyyhälsi ruumisarkkupetäjän sivuitse. Siinä Antti taas karjasi Tohmajärven vallesmannin voimaa tapaillen: »Hä-häh!» »Suolensako se nyt ihan halkaisee kiljuessaan!» siunaili Maija Liisa, ja hätäytynyt Anna Liisa vihotteli lehmille: »Senkin kantturat! Ette siinä kestäneet omassa läävässänne!... Tuosta saat patukkaa, sinäkin märä!
"Lähde nyt aivan paikalla, täss' ei auta minuuttikaan siekailla, ja ota mukahas varaporo." Vallesmannin lähdettyä kasvoivat kuitenkin levottomuudet hetki hetkeltä. "Mit' on minun tekeminen, pitääkseni heit' ohjissa?" mietti kanttori. "On uudenvuodenpäivä. Menenkö avaamaan kirkon, sytytänkö kynttilät ja pidänkö rukoukset kuorin ovella?
Tiedäthän sinä kenraalin olevan itse pirun sitä kohtaan, joka ruokottomasti täyttää tehtävänsä. Nyt olen kirjottanut hänelle, pyytäen vallesmannin paikkaa Pudasjärvellä, ja jos sen saan, niin sittepä me ensi pyhänä kuulutetaan ja kahta viikkoa myöhemmin vihitään.
Meneekö vaikka olisi sarvipää? ihmetteli hölmö Juntus, joka jo oli oikeastaan lyöttäytynyt yhteen joukkoon. Menee...! Ja vaikka olisi miten likellä, niin menee! vahvisti Otto ja nyt huudahti Juntus: No mennään katsomaan! Mennään! riehahtivat toiset, syöksyen kävelystä täyteen juoksuun. Pelon sekaisella kunnioituksella lähestyivät he vallesmannin taloa.
Semmoinen, selitin minä. Meinoottako sitä papiksi? En sanonut meinoovani. Vaan sehän se ois hyvä virka. Saattaisipa olla hyväkin, sanoin minä ja uudistin kysymykseni. Tuossa, siinä asuu kappalainen ja tuolla, jonka katto paistaa metän takkoo, on vallesmannin paikka. Siellä näyttää olevan laajat viljelykset? Loajathan ne on... niin isot, ett'ei niihen meäree tiijäkkään.
Ei tuntunut sen tuomaa elämää ja iloa tuvassa. Ja kun sitten vieraat olivat poistuneet, kun isä ja äiti olivat kahden kesken, tuntui niin tyhjältä, kuin kuuluisi russakan hiivintä seinän raosta ja äänettömän sirkan puuhailu uunin kolosta. Väsyneenä istahti äiti ja kätki taas silmänsä jo ennestäänkin kosteaan esiliinan kulmaan. Mutta poikkeamme hetkeksi vallesmannin perheoloihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät