Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Minun suutani ei ole vielä tähän päivään asti tukittuna, eikä, se ollen, tukita vieläkään! Minä, s a vie, en yhtä vallesmannin roistoa vielä tässä tingassa pokkaa, eikä myödä neulaakaan, ennenkuin minun kirjani joutuvat, tai jos myöt, niin rahat minulle, joka penni.
Oman käden oikeutta, toisti ukko, pitäkää vaan suunne kiinni taikka pääsette huomenna vallesmannin tykö. Tämän jälkeen läksi isäntä ulos pirtistä sanoen mennessään väelle:
Mutta kun Kaisa-Liisa illemmalla pyysi Juppurisen kaupassa saada kaksi tusinaa hiirenloukkuja, ja kun Juppurinen ihmeissään kysyi, mitä hän niin paljolla tekee, niin selitti hän vallesmannin vain käskevän ja tiuskasi vihaisena: »Hulluksi tuo lie tullut koko mies.»
Jonkun ajan kuluttua kääntyi puhe vielä taloudellisiin asioihin, kun Jussi kysyi: »Jäikö siltä Makkoselta ne koirannahka-rukkaset, jotka se osti vallesmannin pehtuorilta?» Kaisa sanoi niiden jääneen. Hyvä tovi puhuttiin nyt tästä uudesta aiheesta.
Maijastiina oli saanut kunnian jauhosilla käsillänsä avata tuon tärkeän kirjan ja lukea sulhasensa nöyrän pyynnön vallesmannin virasta Pudasjärvellä.
Käy, hyvä veli, minunkin talossani... Sinä niin harvoin meillä käyt, vaikka me ollaan yhden pitäjän miehiä... Vaan hyvästi nyt! Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele! Ei, ei, kyllä minä polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minä nyt tällä kertaa ... minun pitää joutua sen vallesmannin luo... Eihän tuo nyt niin jäniksen selässä liene...
Rahaa hän sai irti enimmäkseen »viraapelitöillä»: kulki tuolloin tällöin mittarin mukana, ajoi maantielautamiehenä vallesmannin kuskipukilla, oli mielellään kaikenlaisessa helpossa laiskan miehen ammatissa, mutta aivan vastenmielisesti siinä, mikä olisi ollut hänen varsinainen kutsumuksensa, jossa hän oli hyvinkin taitava, silloin kun tahtoi.
Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo niin suuri ja huone savua niin täynnä, ettei toinen toistaan kuullut eikä nähnyt. Vallesmannin ääni oli sitä paitsi aivan käheä, niin etteivät sitä kuulleet muut kuin aivan vieressä seisojat. Joku kiskaisi häntä hihasta, ja hän unohti Hellmannin ja jätti hänet seisomaan oven suuhun.
Oli toki yksi, joka oli yhäkin pysynyt viisaudestansa suruttomana. Se oli ainoa olento maailmassa, joka vahingossa kai oli viisauden lisäksi saanut myös kyvyn sitä viisautta oikein ja iloisesti ja arvokkaasti, s.o. ilman ylpeilyä hyväkseen käyttää: Se on tämän kirjan päähenkilö, vallesmannin Pudde. Tämä kaikki nyt tiedetään.
Tuskin olin saapunut kaupunkiin, ennenkuin hän paikalla valmistaa minulle tämmöiset komeat kekkerit, ja kaikki lisäksi suurimmassa salaisuudessa. Veitikka sinä! JANNE. Miina, tu-tule tänne tarjoo rouvalle samppanjaa ANNA. Vai sampanjaako? Voi jestampoo, semmoista en ole juonut sitten kuin olin vallesmannin häitä kuokkimassa!
Päivän Sana
Muut Etsivät