Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
VALLESMANNI. Oletko valmis? ANTTI. Olen. VALLESMANNI. Sitten lähdemme. MATLENA. Kuolemanrangaistuksen? Niinkö sanoitte? VALLESMANNI. Sehän se tulee tahallisesta murhasta. Muita suuria rikoksia kun vielä on lisäksi. MATLENA. Nuori hän on, parhaassa voimassaan ja nyt jo päivät lopetetaan. Ei ole ihmisillä enää sääliä eikä Jumalalla armoa. VALLESMANNI. Tulettekos, Vaaranen? ANTTI. Hyvästi jääkää!
Rouva tavallaan ikäänkuin häpeili miehensä vuoksi, tai ... ei sitä osannut edes selittääkään, sitä piinaa. Ja aivan samanlaista kiusaa kärsi vallesmanni itse. Ja muutenkin oli koko talon väen elämä kärttyisää. Hyvästi keski-ikäinen palvelijatar, Kaisa-Liisa oli kihloissa vielä hieman iäkkäämmän talonmies Kakkilaisen kanssa.
En minä tiedä, sanoi Jaakko, minä kumminkaan en, herra vallesmanni, ole sitä polttanut. Enhän minä ole sitä sanonutkaan, että sinä olet polttanut, minä vaan tahdoin kysyä, kuinka saataisiin pian toinen mökki sijaan. Etkös sinä ole Helmikankaan nuori isäntä ja tottahan tahdot katsoa maasi päällä asuvaisten vastaista etua, ethän niin tunnoton mahda olla.
Toinen myönsi: En minä... Mutta vallesmanni on puhunut, kun isä oli siellä lannan ajossa, ja se oli vain rautalankaa myöten mennyt ihan joka paikkaan. Menikö sinnekin läävään, jossa isäsi loi lantaa? sotkeutui Otto. Meni... Ihan joka paikkaan, ja sitte oli vain vallesmanni sanonut, jotta halloo. Mitäs se on se halloo? tuli jo Otto uteliaaksi. Toinen kehasi umpimähkään: Se on hyvin hyvää.
Tee tahtosi ... mutta kun kuulet minun boolin laitaan kilistävän, niin tule silloin sisään. Joo, joo... Vallesmanni jätti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja sieltä viereiseen huoneeseen, jossa isäntä ja apteekkari valmistelivat boolia. Vähitellen kokoontui sinne heidän ympärilleen joukko uteliaita lautamiehiä ja muita talonpoikia, jotka eivät olleet tätä kummaa ennen nähneet.
Valtiopäivämies-asiastansa huolehtien, näet, puheen mielisairaaloista jatkuessa, vallesmanni jo selitti: »Pitäisi vain saada valtiopäiville kyvykkäitä miehiä, jotka saisivat aikaan sen, että valtio avustaisi hullujenhoitoa niin, ettei se jäisi yksistään kunnan verotuksen rasitukseksi.» Se oli oikea naula.
Minä kävin siellä teillä sen asian tähden ... kyllä kai se on kapteeni puhunut? Ei, mikä asia se on? Se on tuo, joka tapahtui siellä pitäjäntuvalla ... silloin ... kyllähän sinä sen muistat... Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan. Sekö? Vai niin ... mitäs siitä? Minä kun olen saanut manuun sen tähden ... vaan ei anneta sen mennä oikeuden eteen... Mitä varten ei?
Eikä se niin vaarallista, jos vähän säikähtääkin, onpa täällä tohtori saapusalla. TOHTORI. Kyllä minä vastaan säikähdyksen puolesta. VALLESMANNI. Hyvä tuuma vallan. Rovasti jos sitten vielä pitää pienen puheen toivottaa onnea meidän kaikkien puolesta ja niin poispäin. ROVASTI. Mielelläni. KAUPPIAS. Kuulkaas vielä kun sanon.
Kun yksi värsy oli veisattu, tuli vallesmanni itse tuvan ovelle ja huusi tiuskaten: Asianomaiset sisään! Mutta ei vieläkään kukaan liikahtanut lähtemään. Vastaukseksi alettiin vielä toinen värssy ja veisuu tarttui porstuassa ja pihallakin olijoihin. Vasta sen loputtua alkoivat miehet verkalleen siirtyä käräjätupaan.
ANNA LIISA. Kiitos ystävällisyydestäsi! Nyt, herra vallesmanni, olen valmis. VALLESMANNI. Niinpä lähdemme sitten! ROVASTI. Hän vaeltaa iankaikkisen elämän tietä. Onnellinen hän. Esirippu alas. Yksinäytöksinen näytelmä
Päivän Sana
Muut Etsivät