Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Useimmat rouvat asettuivat tietysti heti Petterin puolelle asiantuntijoina. Petteri teki selkoa kalasuvuista luonnontieteen kannalta katsoen ja kysyi minulta: "Vai mitä neiti Lassilakin ajattelee: eikö kiiski ole paras liemikala?" "On... Minä pidän hyvin paljon kiiskistä", valehtelin minä nopeasti ja ikäänkuin nostin nenääni Elliä halveksiakseni, sillä tunsin olevani samaa puolta Petterin kanssa.
Tai oikeastaan... Kyllä minä nyt valehtelin lukijalle... Mutta kuka sitä nyt rohkenisi ihan suoraan puhua tämmöisissä asioissa... Naisia lemmen asiathan ujostuttavat.
"Jaa ... no... Se tahtoo sanoa että initsiatiivi, alkuunpano on kyllä, tavallaan, minun... Mutta silti ei sovi kieltää herra Ikosenkaan ansioita, sillä hän on innokas ja taitava polkupyöräilyn harjoittaja." "Ai miten suuremmoista!" teeskentelin ja valehtelin: "Minä olen aina aavistanut että te joskus panette täällä alulle jonkun sivistysharrastuksen... Teistähän yleensä niin paljon toivotaan."
Hyvä toki, ettei minun tarvitse sitä varten hakea erivapautusta sukupuolestani, hän sanoi. Mutta tosi on, että valehtelin. Miksi? Siksi, että tahdoin nähdä, kuinka se vaikuttaisi sinuun, nauroi Liisa. Ja minuun, lisäsi Muttila happamesti. Ei, sinusta minä en ollut ollenkaan huvitettu, pisti Liisa. Vain Johanneksesta! Tiedäthän, että olemme vannoneet ikuista rakkautta toisillemme.
Minä vakuutin, ett'en ollut pienimmässäkään määrässä tarkoittanut loukata ja pyysin kunnioittavan veljeni antamaan minulle anteeksi. Seurasi luonnollisesti uusia selityksiä ja minä valehtelin ja vannomalla vakuutin, että totisesti pidän lukkaria yhtä suuressa arvossa kuin senaattoriakin, ja selkkaus päättyi lujaan syleilyyn ja sovintoon.
Sinä olet ollut meille hyvä kumppani, ja sen vuoksi saat täydelleen luottaa ystävyyteemme. Eikö niin, Leo?" Leo ei vastannut mitään, vaan pusersi sen siaan sydämellisesti Konrad'in kättä. Mieltänsä tästä rohkaistuaan, aloitti Konrad kertomuksensa. "Ensiksi tulee minun tunnustaa, että kovasti valehtelin teille, kun kielsin itseni olevan sen miehen pojan, joka on ilkeästi tätä rouvaa pettänyt.
"Entäs pituushypystä?... Pidättekö siitäkin?" jatkoi Petteri tiedusteluaan ja taas minä valehtelin ihan mitään ajattelemattakaan. Hän alkoi nyt puhua juoksusta, selittäen: "Marathon juoksusta minä en pidä, mutta noin kolmen mailin matka on kohtalainen ... terveydellisessä suhteessa." "Niin minustakin!" Ja niin me jatkoimme.
Tuo väittää, ett'en ensinkään ollut metsässä, että sen valehtelin alusta loppuun, ja hän tahtoo antaa minulle siitä selkään. Kysypäs vaan herralta, jos uskallat?" Pojan silmät säihkyivät. "Poika on puhunut totta, on väärin rangaista häntä ja vielä enemmän väärin vietellä häntä varastamaan." "Jokainen vastatkoon itse puolestaan."
"Millä lailla se tapahtui," vastasin minä, "on yhdentekevä, vaan voinhan sen sanoa silti," ja hävyttömästi valehtelin: "Venäjällä, missä hän oli jollain matkallaan mennä talvena, kun oli silloin hyvin kovia pakkasia, jäätyi näet hänen varjonsa niin lujasti maahan kiinni, että sitä ei käynyt enää irroittaminen siitä erilleen."
Päivän Sana
Muut Etsivät