Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nyt hän nousi vaosta hänen viittauksestaan toisetkin ja siirtyi pois turvekatoksen alta: "Sen sydänveri juoskoon kostamatta kuin tää vesi alle ruohoturpeen " Hän nosti kattilan ylös, valoi verisen veden siitä vakoon ja jatkoi: "Sen päälle salama taivon syösköön, sen jymystä hän maahan sortukoon kuin tää raskas ruohoturve."
Kotihin vei vainajansa vanhus, kätki kirkkomaahan kalleimpansa, kätki poikansa ja pojanpojan vainioiden keskeen, missä oli polvi polven jälkeen työtä tehnyt, uupunut ja kuoloon nukahtanut. Kätki multaan kalleimpansa vanhus, mut ei epätoivo sydämessä, kätki niinkuin kylvömiesi kätkee vakoon siemenensä, satoon luottain, oraasehen maasta itäväiseen: Nukkui isiensä uskoon poika.
Mies pellon vakoopi, Vakoon jyvät kylvääpi. Atrialle läksi mies, Linnut tehtävänsä ties, Sissivät nyt sirkkuset, Vakoilivat varpuset. Söivät hekin atrian Runsaan sekä makian. Pikku pajutuikkinen Nokki myös jyväsen, Kadehtien katsoit muut, Kohti lensit, auki suut, Pajulinnun käärivät, Veriseksi pieksivät.
Uskotteko, kreivi Bertelsköld, siihen, mitä ihmiset sallimukseksi sanovat? Olkoon kumpi tahansa onnen kohtalo tahi sattumus; tahdotteko tietää, kuinka kummallisesti koston siemen putoaa pahain tekojen vakoon? Viisivuotiaana istuin itkien erään jyllantilaisen talonpoikaistuvan loukossa, samana iltana, jona isänne oli ryöstänyt minut äitini sylistä.
Jopa Hurtan muoto muuttuu, painuu kulmat synkät vakoon, jalkaa polkee hän ja suuttuu; talonpoik' ei lähde pakoon, seisoo varsin vakavana oven suussa oudon tuvan, kysyy, kun on hällä sana: »Saanko kuninkaihin luvan?» Hulluks Hurtta luulee miehen. »Arnkil!
Samassa tiukensi hän suolivyötään, nousi ylös, ikäänkuin tyytymättömänä ja tarttui saharan kankeen. Tuskin hän oli päässyt vakonsa kanssa pari kolme syltä eteenpäin, kun hän kaatua vätkähti vakoon ja hänen huipertuessaan auransa, hevosen yhä edelleen mennessä, teki väärän vaon. Siitä noustuaan, oikasi poika mutkan; näytti siltä, ettei kylvömaa saa tulla huonosti kynnetyksi.
Mutta Hurtan muoto muuttuu, kaartuu kulmat synkät vakoon, ja hän ärjyy ja hän suuttuu: »Kun ma käsken, toteltakoon! Ensi kerran elämässä pakko munko myötä antaa? Nähdään, ken on herra tässä, kuka meistä kontin kantaa!» Kuiskuttavi miesten kuulla Mikko huovi, Hurtan seura. Hurtta itse tuhtopuulla puuskuttaa kuin jalopeura. Hetki vakava on varsin.
Hänellä ehkä on parempi onni. Mutta hänen on myös helpompi alkaa, sillä hän ei ala koskemattomasta korvesta. Hän asettuu ennen tehtyyn taloon ja hän kylvää siihen vakoon, jonka toinen jo on valmiiksi kyntänyt. Tästä tulee kenties vielä varakas, suuri talo, ja aikain kuluessa kasvaa kylä sen ympärille.
Hän löi yhdellä iskulla alta tukena olevat keihäänvarret, ja kumeasti äännähtäen raskas turvekatos putosi takaisin vakoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät