Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Sitten painui hän rauhallisesti takaisin nojatuoliinsa. Sinikka-rouva oli nauranut itsensä vakavaksi jälleen. Seurasi pitkä vaitiolo. Niin, tuo kaikki on todellakin sangen yksinkertaista, virkahti hän viimein hiljaisesti. Vahinko vain, että se ei ole totta. Eikö? Ei. Se on kokonaan teidän omaa mielikuvitustanne. Voi olla. Mutta miten luulette te voivanne minut siitä vakuuttaa?
Pidätkö itseäsi siis niin kokonaan syrjästä-katsojana? Pidän, vastasi Johannes tyynesti. Minä olen syrjästä-katsoja. Sillä minä olen maailmankansalainen. Ja Englannin alammainen! hymähti Muttila hiukan pilkallisesti. Juuri niin, vahvisti Johannes. Civis Romanus sum. Kaikkien pienten kansojen tulisi seurata minun esimerkkiäni. Syntyi jälleen lyhyt vaitiolo.
KERTTU: Siitä taitavat silmäsikin sädehtiä? KERTTU: ... ja varjo hiihti niin kovasti! SINIKKA: Varjoko? KERTTU: Ja sai kiinni sinut? SINIKKA: Saiko? KERTTU: Ja kääppäsi kättä sinulle? SINIKKA: Kättä? KERTTU: Ja suikkasi suuta sinulle? KERTTU: Kun vaan ei sattuisi varjo vastaan? KERTTU: Taitaa olla paras, kun itse menen. Ei tiedä, mikä yökyöpeli sattuu kartanolla liikkumaan. Vaitiolo.
Sano hänelle niinikään, että kultaketjuni on kallisarvoinen, mutta teräsketju on vieläkin kallisarvoisempi, kun siinä on niin aito renkaat kuin Wittenbergin suomalaiset pojat. Näiden sanojen jälkeen seurasi yleinen vaitiolo, mutta soturien tuimat kasvot säteilivät iloa. Kaikki epäluulo oli unohtunut ja monessa silmässä kimelsi kyynel.
Metsän poikki astuttiin vaieten nyt kuten menomatkallakin; mutta kuinka erilailla nyt vaiettiin! Se vaitiolo ei nyt ollut tarkotuksesta sähköistä, vaan kylmää, seinällisen huoneen äänettömyyttä. Ja metsän henget näyttivät olevan hyvillään Taavin vastoinkäymisestä, ne eivät nyt sallineet mitään välikohtausta, ei mitään viihdykettä.
»Ja minun parjaajani oli egyptiläinen?» Ionen vastaus oli vaitiolo. »Hänen syynsä olivat ainakin kyllin selvät.» »
Istukaa, tehkää niin hyvin! hän virkahti hiljaa... Anteeksi, minun täytyy hetkinen koota ajatuksiani. He istuivat takaisin takkavalkean eteen. Seurasi muutamien silmänräpäysten synkkä vaitiolo. Pajalan nuori herra näytti sangen nolostuneelta. Paavo Kontio istui yhä käsi silmiensä edessä. Sinikka-rouva katseli tuimasti ja otsa rypyssä kengänkärkiään...
Hetken vaitiolo seurasi tohtorin odottamatonta ilmoitusta, mutta sitten syntyi yleinen vilkas keskustelu, jossa jokainen, mahdollisuuden mukaan, koetti huutaa kovemmin kuin toiset ja saada omaa mielipidettään asiasta yleisesti tunnustetuksi.
Mutta jos tahdotte palkkaa tänne tulostanne, niin etsitte turhaan Venäjän kultaa, Ruotsin tappara on likempänä. Attila ei vastannut, ja yleinen vaitiolo syntyi. Vihdoin sanoi Löfving: Tunsin isänne, hänkin aikoinaan kulki Venäjän asioissa. Attilan silmät leimahtivat kun hän vastasi: Isäni pysyi vielä ihmisenä kun te muutuitte pedoksi. Löfving. Mieluummin peto kuin kavaltaja.
»Mikäli tiedän olet ollut talossani?» Arbakes sanoi kuiskaten Nydian korvaan. »Sinä tunnet valan . Vaitiolo ja salaisuus nyt kuten ennenkin tai varo!» »Mutta», hän lisäsi itsekseen, »onko tarvis uskoutua enää kenellekään, ei edes sokealle. Julia, etkö uskalla yksin olla kanssani? Ei tietäjä ole niin hirmuinen ihminen kuin luullaan.» Puhuessaan hän vei Julian syrjemmälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät