Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Tunnit, päivät kuluvat keskeytymättä; niinkuin meren laineet ne kohoavat ja vaipuvat syvyyteen, toinen toisensa syliin ja kuljettavat mukanaan elämämme purren pois pois onnen saarilta, tosi kyllä, mutta myöskin surun karikkorannalta.
Voi! minä tiedän peräti hyvin näitten viimeisten sanojen totuuden; sen toivottoman, lapsellisen puuhaamisen vähäpätöisissä asioissa, johon enimmät nunnat vaipuvat, sitten kuin nuoruuden hilpeys ja se katkeruus, jonka ero kaikista rakkaista tuotti, ovat kadonneet, ja elämän suurimmat tapaukset ovat kirkon koristaminen juhlia varten taikka inspehtorin tai piispan komea vastaan-otto.
On tehty tehtävät, puhuttu puhuttavat ja piipun poltettuaan vaipuvat miehet vuoteilleen pitkäkseen, sitten kun naiset ovat saaneet tilat tehdyiksi ja lakeisen suljetuksi. Herrastataloissa silloin vasta kuuset sytytetään ja viimeisiä tavarakääröjä sidotaan kiinni.
Ei ole sitä sanottu, Kumpi heistä ensin kuoli, Siitä vaan on varma tieto, Ett' on kuollut kumpainenkin. Muut ne menevät perässä, Varsin vaipuvat sekaisin, Niinkuin ilmassa itikat. Kaks on miestä kaikkinansa, Ne on Eenok ja Elias, Jotk' on päässyt kuolematta, Tuskin kolmatta tuleepi. H
»Sanoin, että vapaiden ammattien harjoittajat ja taiteilijat ovat rahaylimystön mökkiläisiä. Mitä muuta he olisivat? Kaikki tyynni professorit, papit, sanomalehdentoimittajat palvelevat plutokratiaa, ja heidän toimintansa rajoittuu sellaisten aatteiden ja käsitysten levittämiseen, jotka joko eivät ole vahingollisia rahaylimystölle tai ovat suorastaan sitä kiittäviä ja pönkittäviä. Milloin he vain ryhtyvät julistamaan sellaisia aatteita, jotka vahingoittavat rahavaltaa, he menettävät toimensa, jolloin he, jos eivät ole varustautuneet pahojen päivien varalta, vaipuvat proletariaattiin ja menehtyvät tai heistä tulee työväenagitaattoreita.
Ah, seppelehet Nuo kultaiset Vei iäksi hiipivä halla. Niin, tuttuja nuoret on tuskien, Ja tuttuja murheen on häivät, Mut vastainen vuottavi väikkyen, Ja armaammat eessä on päivät. Vaikk' kuink' olis nyt Elo synkennyt, Pian unhoon varjot jo jäivät. Jos myös nää vuotemme vauraammat Elon riemuja rippehin saavat, Niin varjot herkemmin vaipuvat, Ja hitaammin peittyvät haavat.
Naapurinsa olivat ystävällisiä hänelle, ja hänen lapsensa saivat usein atrian niiltä, joilla ei itselläänkään ollut paljon jakamista, vaan antoivat vähästänsäkin niille, jotka olivat heitä itsiänsä suuremmassa tarpeessa. Mutta ne, jotka vaeltavat synnissä, eivät seisahda yhdelle paikalle, vaan vaipuvat yhä syvemmälle ja syvemmälle.
Kohta nousee notkelmaan Pellon päälle halla. Huomenna jo huoataan Huolitaakan alla, Kuura kylmärintainen Rauhaan saapi suolle. Hornan henget ilkkuen Vaanii vartiolle. Kuoret meidän nukkuvat Päivän paahtehessa, Vanhat kohta vaipuvat Ehtoon ehtiessä. Nuorukainen, nousepas! Katso: kaikkialla, Missä maas' on laihakas, Asuu hyinen halla. Näät: sun työtäs' tarvitsee Isänmaasi multa.
Jo rauta, vaski vaipuvat, kun kultakannel soi, yön tahdot julmat taipuvat ja vainon haamut vaipuvat, suur' Rakkaus, min Tieto toi, myös Suomen päivän loi. Prologi Kalevala-viikon yleiseen kansalaisjuhlaan Suomen Kansallisteatterissa 25 p. helmik. 1917.
Sama kutsumus kulki kaikille kristityille, jotka arvonsa puolesta olivat kyllin ylhäisiä päästäkseen ruhtinaallisiin kemuihin osallisiksi. "Kuulkaa!" sanoi Richard, "rummut ilmottavat että kuninkaattaremme ja hänen naisensa lähtevät pois lehteriltänsä ja kas, turbanit vaipuvat maahan, ikäänkuin murhan-enkeli olisi niihin koskenut!
Päivän Sana
Muut Etsivät