Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Eräänä lokakuun iltana vuonna 1715 oli hämärä jo heittänyt varhaisen vaippansa Vaasan saaristossa olevan Pirkkiön saaren yli, kun eräs hollantilainen kauppalaiva hyvin varovasti purjehti muutamaan niistä lukemattomista salaloukoista, joita luonto vartavasten näkyy tänne laatineen salakuljettajain pesäpaikoiksi.
"Ja tämän jälkeen otti hän ison olut-lasin ja sanoi vaan tavan mukaan: "Schweitziläiset, saakaat tästä toistemme onneksi." "Mutta kun juuri olin ottaa lasin häneltä, pani hän pois sen, käski sen sijaan lasillisen viiniä ja lausui: "Olut on outo ja tuntematon juoma teille. Juokaat ennemmin viiniä." "Tuosta hän nousi ylös, heitti vaippansa hartioillensa ja sanoi hyvästi.
"Täällä ette saa olla liian vaativa, neiti, vaan nyt saatte tyytyä kovaan maahan ja vaatepalaseen penkin asemesta", sanoi hän, levittäen paremmin vaippansa. Aino kiitti ja istuutui katselemaan näköalaa, ylioppilas seisoi hänen vieressään. "No, mitä pidätte?" kysyi hän hetken perästä. "Kyllä on kaunista ihanaa", vastasi Aino, voimatta kääntää pois silmiään.
"Ruukusta riittää pitkiksi ajoiksi", jatkoi vanhus itsekseen. "Ja minä pelkään, että meidän on koetettava heti pelastaa hänet, jos haluamme onnistua. Tuolta tulee Vakis. "Jospa hän nyt edes toisi hyviä tietoja, muuten " Vakis tuli sisään. Hän oli kuningattaren luona käytyään vaihtanut rynnäkkökypäränsä ja vaippansa Dromonin vaatteisiin. "Minä tuon hyviä uutisia", sanoi hän heti ovella.
"Terve, uskollinen Iisak", huudahti Totila, heitti hohtavan valkoisen vaippansa hartioiltaan ja kääriytyi ruskeaan vaippaan, jonka Mirjam otti seinältä. "Te, hyvät ihmiset! Ilman teitä ja teidän uskollista vaiteliaisuuttanne tietäisi koko Napoli salaisuuteni. Kuinka voin teitä kiittää?" "Kiittääkö?" sanoi Mirjam kohottaen tummansiniset silmänsä ja katsoen häneen tulisesti.
"Toistan senvuoksi erään muinaisroomalaisen sananparren: voi raakalaisia!" Hän nousi seisomaan ja joi papin maljan. "Viimeinen yövartio on jo pian kulunut, ja orjieni täytyy löytää minut aamulla makuukammiostani. Voi hyvin." Hän veti vaippansa hilkan päänsä yli ja lähti. Isäntä katsoi hänen jälkeensä ja sanoi itsekseen: "Hyvin tarpeellinen välikappale. Onneksi hän on vain välikappale.
Sitten puhuttiin muutamia sanoja molempien naisten kesken. Vihdoin ikkunanluukku sulkeutui; ulkona oleva nainen kääntyi pois ikkunasta ja kulki neljän askeleen päässä d'Artagnan'in sivuitse, vetäen vaippansa huupan päänsä ylitse; mutta tämä varokeino oli liian myöhäinen, d'Artagnan oli jo tuntenut rouva Bonacieux'in. Rouva Bonacieux!
Tuli kerjuri vastahan tiellä: »Ropo köyhälle, herra, suo! Ei varrellein edes vaippaa hän jättänyt, ryöväri tuo.» Pyhä Martti, mahtava piispa, ei miettinyt kauempaa, löi kahtia vaippansa kalliin: palan suuremman kerjuri saa.
Velho, joka oli Arbakeen kallisarvoisen lahjan pannut vaippansa avariin laskoksiin, nousi mennäkseen. Ovella seistessään hän pysähtyi, kääntyi ja sanoi: »Näemme toisemme viimeisen kerran tässä elämässä. Mutta minne menee liekki, kun se tuhkan jättää?
Näin, hän puhui, ja hänen lyhyt vartalonsa näytti kasvavan. Hänen silmänsä salamoivat. Yltiöpäisyyden hurmahenki, joka niin paljo muistuttaa taivaallista sisartaan, innostuksen hengetärtä, levitti hehkuvan punaisen vaippansa hänen ylitsensä. Kauhistuneena Boleslav vetäytyi taaksepäin. Hän tunsi syvästi, että hänen ja tämän miehen väliltä oli jokainen side katkennut.
Päivän Sana
Muut Etsivät