Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on vielä talvitakussaan, karva hankautunut, selkä makkaroilla, säki ja hartiat vereslihalla, suupielet revittyinä ja pää riipallaan. Se tuntee entisen isäntänsä, mutta ei jaksa tulla luo, hörhättää vähän ja töykkää turvallaan käsivarteen. Voi, minkä ne ovat sinusta tehneet! ... voi heittiöitä, voi hylkiöitä! vaikeroi Junnu itsekseen.
Me kuulemme, kuinka ne vaikeroi ja kuin niiden kuoleman huokaus soi, mut uskoa voi niin hienoiksi niit' emme milloinkaan, kunis näämme ne sortuvan multahan maan. Me seisomme silloin partaalla haudan ja huokaamme: »Ah, oli outoa tää, niin surullista, niin murheellista, kun tietty ei, kenen kuolema vei, ja että hän oli niin hieno sielu.» Ja kyynel kastavi silmälaudan.
Vaikea oli nyt Klaaran enää hillitä kyyneleittensä vuotamista, jotka väkisin tunkeutuivat hänen ummistuneista silmistään. "Oi!" vaikeroi hän vieläkin hetken aikaa. "Puolamäen rinteellä Edvard minun oma Edvardini minua odottaa.
Riippukoon siellä repo-raatosi itsellesi ylennykseksi ja pelvoksi muille pettureille!" Kauhusta kalpein kasvoin kuunteli väki Ollin hartaita manauksia. Vihdoin sanoi välskäri: "Katsotaanpa sairaan haavaa!" Haava paljastettiin. Luoti oli käynyt polviniveesen. "Ohoo, kylläpä sattui pahaan paikkaan. Sääri täytyy leikata polven päältä." "Voi, voi, voi, menkää noutamaan pappia", vaikeroi Jussi.
Juuri kun hän siinä hikoili ja vaikeroi taulunsa ääressä, astui Eva sisään, kiipesi tuolille ja katseli hänen työtään. "Mitä kummia koukeroita sinä piirtelet, Tuomo setä", kysyi hän. "Minä koetan kirjoittaa rakkaalle muijalleni ja lapsukaisilleni, Eva neiti", vastasi Tuomo pyyhkien silmiään, "mutta enpä oikein tiedä, tulleeko tästä mitään." "Oi, jospa voisin auttaa sinua, Tuomo!
Sairas vaikeroi: "Menkää hyvät ihmiset hakemaan pappia!" "Mustalainen sinulle papiksi, petturi, koira sinulle papiksi!" "Kuinka armoton olet Olli!" vaikeroi Jussi.
"Hevossaksan talo palaa Hirlingenissä!" kuuluivat ihmiset pian senjälkeen huutavan. Ruisku vedettiin esille ja Avojalka ajoi sen päällä sammuttajain kanssa Hirlingeniin. "Voi Damiani! voi Damiani!" vaikeroi hän aina itsekseen, "mutta päiväs-aikahan nyt on, ja päivällä eivät ihmiset voi tulipalossa joutua vaaraan". Ihan oikein!
Oi myös, Navarra, takana vuorten ase-onnes piilee! Ja kukin uskokoon tään entehenä, jo että Nicosia, Famagusta vuoks hirviönsä vaikeroi ja huutaa, mi eroa ei muista vertaisistaan.» Kahdeskymmenes laulu Kun se, mi valaisee maailman kaiken, pois painuu pallonpuoliskolta meidän ja päivä kaikkialta katoavi,
Mutta nyt hän näkyi tuntevan hänet, ilo välähti hänen kasvoillaan ja hän pani hartaasti kätensä ristiin. "Ylistetty ja kiitetty olkoon Herra! Niinpä saan nähdä vielä kerran teidätkin, rakas Edvard. Siitä minä kiitän sydämmestäni teitä." "Tuomo, ette te saa kuolla", vaikeroi nuorukainen. "Minähän tulin teitä lunastamaan vankeudestanne."
"Saatte olla aivan huoleti niin kauan kun se säkki sisältää jotaki, vaan kun se tyhjenee, vaatii se täyttämistä", sanoi Lauri, kynsien korvallistaan. "Oi minua onnetonta!" vaikeroi Helena. Vähän toinnuttuaan lisäsi hän: "Minä olen sun vallassasi. Tule aittaan, niin saat minkä vaatinut olet".
Päivän Sana
Muut Etsivät