Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Mitä hyvää varrot, Jos turvaat kukistuvaan rakennukseen, Jot' ei voi uusia ia joll' ei myöskään Tukea ystävistä? Pidä vaivastasi. Tuo laitokseni kuninkaan on hengen Viidesti pelastanut. Parast' on se Sydämmen vahvistusta. Ota, ota! Se alkumyönti vain on lisäarmoon, Jot' aion sulle. Emännälles kerro, Kuink' asiat nyt on, mut omastakaa. Mink' onnen niität!
Hän sulkee lapsensa syliinsä ja murheen ja ilon kyyneleet vuotavat sekaisin hänen tunnokkaasta sydämestänsä ja ainoastaan nuot pienoiset ja vaimonsa voivat eleillä pitää, voivat jotain vahvistusta ja lohdutusta luoda hänen murheesta ja työstä väsyneesen sieluunsa.
Niin, niin Aholan-Aatamille ovat tytöt vähän yrmeänlaisia, kun hän on tuommoinen tyhmänsekainen, mutta rahaa sillä on ja se, se paras lienee. Mutta Anna-Maija oleppas nyt sukkela! Hieman vahvistusta ensin! Tsiu! Tsiu! Ka, Anna-Maija! ANNA-MAIJA. Hyvää päivää Liina! LIINA. Hyvää päivää! Istukaa! ANNA-MAIJA. Kiitos, kiitos! No kapioitakos se Liina nyt ompelee?
Armoa ei annettu, eikä sitä taitanut muut paljon pyytääkään, kuin Anna Liisa, mutta hänen rukouksiaan ei kukaan kuunnellut. Malisen perimyskirjat olivat vielä oikeuden vahvistusta saamassa, kun nimismiehen kello lauloi muiden saamisista. Kohta olivat kaikki tavarat herran kirjoissa. Koko talo oli kuin hävityksen pyörteessä.
Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siitä aika naukki ja sitten pane se vierimään ympäri. Nyt tarvitsee sydän vähän vahvistusta. AAPO. Mutta sitä tavaraa tulee meidän nauttia varoten näin vaarallisessa asemassa kuin tämä. JUHANI. Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. AAPO. Kohtuus on aina paras.
Iikka oli jo paatunut pahassa eikä kaivannut lempensä liitolle enää edes mitään kirkollista vahvistusta. Reeta oli jäänyt hänen mökkinsä vakinaiseksi asukkaaksi. Iikan mielestä hän ajoi saman asian kuin mikä vihitty vaimo tahansa eikä matkamiehilläkään, jotka pian tottuivat töllin pihalle hevosensa pyöräyttämään, ollut hänen suhteensa mitään erikoista muistuttamista.
Puuttuu vain teidän suostumuksenne, ja Esteristä on tuleva arvossa pidetty, kunnioitettu, onnellinen puoliso. Larsson sai näistä sanoista vahvistusta epäluulolleen. Hän nousi ylös, hänen katsantonsa synkistyi peloittavasti. Minun suostumukseni! huudahti hän. Jo riittää; nyt ymmärrän kaikki.
En tiedä, sanoi hän. Minä olen vain. Minä en ajattele mitään. Minä en ole tuntenut koskaan mitään tarvetta ajatella. Mutta jos te tuntisitte? Jos teille tulisi tarve? No niin, silloin kaiketi minäkin koettaisin ajatella. Signe nauroi jälleen, taputti kädellä häntä ja katsoi Johannekseen ikäänkuin vaatien hyväksyvää vahvistusta omalle, serkulliselle ihailulleen.
"Tiedättekö mitään muuta Agnesin mieltymyksestä?" kysyin minä, asettuen levollisesti hänen eteensä hän oli taputtanut minua olkapäälle ja istunut tuolilleni. Hän katsoi pikimmältä minua kasvoihin, ennenkuin hän vastasi: "Minä luulen tietäväni, Trot". "Oletteko saaneet mitään vahvistusta ajatuksiinne?" kysyin minä. "Luulen saaneeni, Trot".
Päivän Sana
Muut Etsivät