Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Moni niistä länsimaisista ritareista, jotka olivat rientäneet Palestinaan, oli kyllä kuollut, ennenkuin oli polttavaan ilman-alaan tottunut; vaan toisille tämä taas oli ollut ei ainoastaan haittaamaton, vaan terveellinenki ja näitten onnellisten joukkoon kuului myös se yksinäinen ratsastaja, joka vaelsi pitkin Kuolleen meren rantoja.
Samoin kuin muinaisaika talveksi Sebulonin ja Naftalin maata, samoin oli tuleva aika kunnioittava järven rannatse kulkevaa tietä tällä puolen Jordania, pakanakansojen Galileaa. "Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa."
Juoseppi vaelsi levollisesti edespäin, pysähtäen vähän välistä, muin yhden puun alla, muin yhden ulkovan kallion verhossa, huvikseen katselemaan suuria lumihöyhäleitä, jotka putoilivat niin taajaan, mutta verkallensa maahan. "Huomenna täytyy isän antaa minun ajaa reellä," sanoi Juoseppi itseksensä ja isää ajatellen kävi hän taas yhä kauemma ja kauemma.
Vähä yli penikulman matkan Kanaasta etelään on Natsaret suloisessa ja hedelmällisessä laaksossa. Kolmelta puolen ulottuvat vuoret aina kaupungin luoksi, ja neljännellä on soma laakso, joka kasvaa viikuna- ja öljypuita. Sieviä, valkeita huoneita seisoo vieretysten puoliympyrässä vuoren laidetta ylöspäin. Täällä ovat ne polut, joita Vapahtaja lapsena vaelsi.
Juuri kun hänen vastainen heimonsa olisi suurimmillaan ja kylänsä kukoistuksissaan, tulisi maanomistaja sanomaan: muuta korpeen tai rupee rengikseni. Ja hän vaelsi aina vaan edemmäs ja edemmäs, syvemmäs ja syvemmäs metsään. Sillä jossain, jossainhan piti sentään olla maata, joka ei ollut kenenkään. Eihän ilman sitä jumalaakaan voinut olla olemassa.
Jos tuot minulle oivallisen, suuren saaliin viimeistänsä huomispäivän lounaaksi, niin teen Martinaaton sinulle sangen iloiseksi. Jos et tuo, niin täytyy meidän lähettää sana tuonne myllyn taakse alamittaiselle". Kun Yrjö vaelsi takaisin metsään, osoittivat hänen leveän otsansa syvät rypyt ja yhteenpuristetut huulet sitä häpeää, jota hän oli kärsinyt.
Tyttö makasi koko päivän hiljaa, kuihtuneena ja väsyksissä, silmillään yhä seuraten Adelsvärdiä, joka vaelsi edestakaisin pitkin madonsyömää laattiaa pysyäkseen lämpimänä ja yhtä mittaa poltti piippua, niin että huoneen umpinainen ilma kävi kahta vertaa raskaammaksi. Joskus hän aukaisi ikkunan aina vain sadetta.
Meni kuuta katsomahan, Ilmoa ihoamahan, Kuuli Kuuttaren kutovan Päivättären ketreävän; Sitte luoksi luottelihen, Likelle lähentelihen, Kävi kuun keheä myöten, Päivän päärmettä vaelsi: "Anna Kuutar kultiasi, Päivätär hopehiasi!" Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hopehiansa, Katsoi kullat kulmillensa, Päällensä hyvät hopiat, Kultana kumottamahan, Hopiana hohtamahan.
Sovittaakseen Englannin papistoa ja kansaa taipui Henrik tekemään nöyryyttäviä katumusharjoituksia Tuomas Becketin haudalla Kanterburyssa. Katumuspuvussa ja paljain jaloin vaelsi hän tuomiokirkkoon ja laskeutui heti alakirkkoon, johon arkkipiispan ruumis oli haudattuna ja jossa hänen muita pyhiä jäännöksiänsä vielä säilytettiin.
Verkalleen pois vanhus vaelsi, Hoipuroiden pitkin polkua; Mielessänsä mietti kuitenkin Päiviin kultaisihin tuloa. Niin hän synkkään laaksoon ennätti. Kun Nadeschda hänen kulkevan Keksi, seuras häntä silmiinsä, Kunnes koivulehtoon katosi Ukon nutun vilaus viimeinen. Kun hän oli laaksoon kadonnut, Neito vielä hänen kulkuaan Kuuntelehti, kunnes viimeinen Helke kaihtui päivän tyyneyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät