United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkä ukko ulkomuodoltansa oli kohtuullinen ja Vaaranen, samoinkun Mölhönenkin, piti häntä köyhänä mökkiläisenä järven toiselta puolelta, kiitti nuorukainen kuitenkin ja lupasi tulla. Ukko laski rannalta ja Vaaranen kävi kartanoon rengin seurassa, joka toi Mölhösen kapineet, isolla hau'ellansa kädessä. Renki näytti häntä kontuoriin, jossa patruuni luki Mölhösen suosio-kirjaa.
"Puhut, kun papin-koulun esi-mies, joka ei ikänänsä lapsia ole opettanut. Selkäsauna heillä paras on. Koulumestarin ainoa huvitus on lapsien piekseminen. Sinä Vaaranen et sopisi koulumestariksi. Antaite niin hyvin kohta rengiksi." "Niinpä aikoonkin, ellen koulumestariksi pääse. Oivallinen renki aikaa myöten kunnolliseksi talon-pojaksi tulee." "Talon-poika aina kuitenkin on alhaisempi mies."
Vielä yhdymme kerran. Ellei täällä, niin toisessa elämässä. Siellä ei eroiteta. Jumalan haltuun, Topra! Voi hyvin! Jumalan haltuun! MIKKO. Hyvästi, Matlena! MATLENA. Hyvästi, veljeni! Lohduta Topraa. VALLESMANNI. Nouskaapa ylös, Vaaranen! Ne meidät jättävät muuten. MAIJU. Vievätkö ne isän meiltä pois, äiti? SILJA. Pääsetköhän sinä milloin vapaaksi? ANTTI. Kukapa sen edeltäpäin osaa sanoa.
Minä ne pistin hänen taskuunsa, enkä tehnyt selkoa, ajoin hänet tiehensä, kun rupesi ällistelemään ja utelemaan. Sinä olit läsnä, Matlena. Eikö ole asia niinkuin kerroin? MATLENA. Aivan niin, Antti on syytön. Metsässä olimme yhdessä koko ajan, ja luulimme näiden olevan tulipaloa sammuttamassa. Eikä hän olisi lähtenyt koko matkalle ilman minun houkutuksiani. VALLESMANNI. Mitä sanoo Vaaranen itse?
VALLESMANNI. Antakaa suora vastaus. Kieltäminen ei teitä hyödytä, asiasta otetaan selvä kumminkin. MIKKO. Elä hämmenny, ajattele ennenkuin vastaat. VALLESMANNI. Vaiti siksi kuin teiltä kysytään. Antti Vaaranen, missä ovat Ruohomäen isännän rahat? ANTTI. Tässä. VALLESMANNI. Ovatko siinä kaikki? ANTTI. Niin luulen. VALLESMANNI. Tekö ne otitte? ANTTI. En. VALLESMANNI. Mukana olitte kumminkin?
Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kylläpä joku kartanossa löytyy. Minä vartoon täällä niin kauan, muutoin ukko kyllä luotettava on." Mölhönen oli innokas ensiksi ehtiäksensä ja kiiruhti kartanoon. "Kiitoksia, hyvä ukkoseni hyvästä kyytistä," sanoi Vaaranen, "tässä olisi neljä kolmatta penniä. Onko siinä tarpeeksi?"
Molemmat nuorukaiset vähän silmäilivät toisiansa, ja se iloinen sanoi kätensä tarjotessa: "Hyvää päivää, toverini! etkös tunne minua Mölhönen siitä, kun koulumestarin opissa kävimme?" Mölhönen seestyi, mutta vastasi tylysti: "luulenpa tosin nimesi olihan Vaaranen." "Niin on vieläkin nimeni!" vastasi tämä, "ja olen vakava kun vuori."
Mölhönen laskeusi parhaammalle istuimelle ruuhen keskellä; Vaaranen taas sanoi ukolle: "minä soudan ukkoseni, minulla on nuoremmat kädet." "Ei! kiitoksia paljon, minä olen vanha ja tottunut." "Kun tahdotte, ukkoseni, mutta taidamme kuitenkin järvellä vaihettaa. Onhan kumminkin virstan matkaa järven poikki." "Niin on!"