Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Asia tuli sinulle odottamatta? kysyi Soisalo varovasti. Aivan, vastasi Antti vilpittömällä katseella. Kaikki oli järjestetty valmiiksi minun selkäni takana. Pahoin pelkään, että siinä ovat hänen sukulaisensakin olleet pelissä mukana. Mutta syy? Onhan täytynyt olla joku syy! Minä en tiedä, vastasi Antti väsyneesti. Taikka oikeammin, minä en kehtaa sanoa sitä.
Sotamiehet nostivat sairasta ja hän joi aika kulauksen, silmät ummessa, mutta repäsi ne samassa auki sanoen: »Ah! Tultako te minuun kaadatte? Ihan minä nyt kuolen.» »Väkevää se oli, mitä saitte», sanoi Alli. »Vahva pitää, eikä tässä ole aikaa kursailla», virkkoi Iikka. »Juokaahan vielä, ette te tästä kuole.» Ja Yrjö joi. »Aivanhan koko kieli menee mukaan», sanoi hän väsyneesti.
Heikko puna levisi väsyneen poskille, kun äsken sana "nälkä" mainittiin ja hän kohotti kättänsä väsyneesti kieltäen.
Saapuessaan kirkkomäelle oli Boleslav sanonut jäähyväiset kaikille toiveilleen. Tyynenä, miltei välinpitämättömänä, asteli hän kohden joukkoa, joka muurina ympäröi ravintolan ovea. Vain yhden ainoan aran katseen heitti hän pappilaa kohden. Hän oli näkevinään siellä ikkunassa vaaleat kasvot, jotka kiireimmittäin katosivat, kun hän väsyneesti hymyillen tervehti niitä kohden.
Nurkan ohi pyyhkäistessään se aina ulvahti pitkään ja haikeasti. Huoneessa olevista sitä eivät kuitenkaan muut huomanneet kuin tohtorinna ja Eero. Tohtorinna huokasi silloin aina väsyneesti ja raskaasti. Eero sitävastoin ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota siihen mitä kuuli. Hän vain luki.
ROUVA LINDH. Et siis peruuta kieltoasi? LINDH. En. ROUVA LINDH. Hyvästi sitten. LINDH. Sinä menet? ROUVA LINDH. En voi enää... LINDH. Tarkoitatko totta? ROUVA LINDH. Tarkoitan. LINDH. Jos luulet tuolla voivasi pakottaa minua johonkin, niin voin ilmoittaa sinulle, että se on kaikista huonoin keino minun suhteeni. Eronhakemukset eivät ole koskaan minua häikäisseet. ROUVA LINDH. Väsyneesti.
Hän vain tunsi olemassa-olon painavan äärettömänä ja selvittämättömänä taakkana. Ei rakastanut isä, ei äiti, ei iloinnut kukaan siitä, että hän, Eero, oli olemassa. Ehkä kaikki juuri sentähden tuntui niin kumman raskaalta. Hän ummisti väsyneesti silmänsä kuin voidakseen sulkea ajatuksetkin mielestään. Mutta sen sijaan sukelsi kuin kiusalla esiin muisto pienestä tämän talven tapahtumasta.
"Niin, ammoin sitte," sanoi hän hymyillen väsyneesti. "Mitä te tahdotte?" "Minä minä tahtoisin minä antakaa tuo lippu minulle!" sanoi hän, rohkaisten mielensä ja mennen isännän luo, joka yhä seisoi pöydällä. "Oletteko hullu?" "Minulla on lapsi, pikku poika; hän on kuolemaisillaan ja tahtoo saada toukokuun 17 päivän lipun.
»Olen aina sitä harrastanut», sanoi hän väsyneesti. »Ja kun on sairas ja elää vieraassa paikassa, niin tuntee entistä selvemmin että muukalaisia ja matkamiehiähän täällä ollaankin.» »Onhan se niinkin ja kuinka kunkin luonto on», vastasi Uutela. »Minä en paljon perusta lukemiseen, kun en ole tottunut.
Antti rykästeli. Olisiko sinulla pari hetkeä aikaa uhrata minulle? hän sanoi. Menisimme johonkin. Minne me menisimme? kysyi Soisalo väsyneesti. Mihin hyvänsä, mutta mieluimmin johonkin yksityishuoneesen. Sillä asia, josta aion puhua sinulle, ei siedä ketään syrjästäkuulijoita. Ei oikeastaan minunkaan asiani sinulle, virkahti Soisalo omituisesti hymyillen. Vie minut siis, minne tahdot vain!
Päivän Sana
Muut Etsivät