Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sanaakaan sanomatta nousi hän raskaasti ja väsyneesti aidan ylitse maantielle, joka siinä oli hyvin korkealla. Halla, joksi sumu nyt oli alkanut muodostua, oli jo laskeutunut niin alas, että sen ylitse näki kirkasta taivasta vasten kylän tummat rakennukset.
»Eiköhän sinun pitäisi mennä sen kanssa tohtoriin?» sanoi hän. »En tiedä», vastasi äiti väsyneesti, »lieneekö noista rohdoistakaan apua». »Olishan koettaa, yhtäkaikki.» »Ja välittävätkö ne sen verran köyhän lapsesta, että edes antavat oikeita kunnollisia.» »Hyvänluontoiseksihan sitä Wialénia kiitetään.»
Natalja Feodorovna kohottautui vähän tuolillansa, katsahti väsyneesti Hannekseen ja sanoi vieläkin tyynemmin: Maata ei voi antaa, ellei sitä joltakin oteta. Siis otettakoon! huusi Hannes, innostuneena saavutettuun yksimielisyyteen heidän välillänsä. Natalja Feodorovna piirteli sormellaan kirjainta leipämurujen joukkoon.
Hornin mielessä väläyksen tavoin kulki ajatus, että nousisi ja menisi vaimonsa luo, mutta ei ... olkoon menneeksi minä tahdon ensin nähdä, mitä täällä tapahtuu, sanoi hän itsekseen. Heti sen jälkeen tuli salin päinvastaiselta puolelta koukkuselkäinen mies väsyneesti ja laahustavasti astuen ja meni pöydän luo.
»Minnekäs se Pietinen jäi, kun ei sitä kotiin kuulu?» sanoi äiti väsyneesti. »Kylään poikkesi. Tärkeitä asioita kuului olevan», sanoi mummo. »Vai kylään»... huokasi äiti. Kummi tuli nyt kodasta kantaen mustaa kahvipannua, josta tuliaiskahvit juotiin.
Nuori rouva näki hänet vielä vilaukselta ikkunan läpi hämärällä asemasillalla. Mutta sitte hän ei nähnyt enää mitään kuuma virta himmensi hänen silmänsä. »Mikä hän oli...?» kysyi nuori rouva ajatuksissaan, vaipuen väsyneesti penkille. »Hän oli sittenkin roomalainen!» vastasi hän hetkisen päästä. »Tai ainakin enemmän roomalainen kuin yksikään niistä, joita minä olen nähnyt...»
Kun hän sitten taaskin kerran oli ottanut esiin tämän kysymyksen, sanoi Fanny Grahn lopulta väsyneesti: »Tulkaa huomenna puhumaan vanhempieni kanssa asiasta», ja lähti samassa astumaan kotiin päin. Mutta niin järkytetty hän oli tästä puolesta lupauksesta, että hän kotiin päästyään heti purskahti itkuun ja istui siinä pää käsien varassa pitkän aikaa.
Miten siellä käpykankailla ihastuisi, missä kituvat puolikuivat puut kurjan näköisinä raukkoina jäkäläisellä permannollaan seisovat. Eivät ne itsekään kykene ihastumaan kesästä eikä alakuloistumaan talvesta. Ja saman kuvan saa vainioiltakin. Ei kunnon toukoa näe yhdessäkään pellossa. Eihän siinä sentään ole kaikki, virkkoi rovasti väsyneesti.
"Minkä vuoksi ... mitä tarkoitat?" sanoi hän. epävarmalla äänellä, "onhan hän niin paljon parempi..." "Ei, älä mene ... älä mene!" kuiskasi Dora tuskallisen kiihkeästi. Eugen seisoi hetkisen äänettömänä, katsellen eteensä. Sitten hän sanoi väsyneesti: "Olkoon, tottelen sinua en todellakaan nyt kykene itse arvostelemaan mitään. Minusta hän näytti niin paljon paremmalta."
Väsyneesti nojasi hän päätään lepotuolin laitaan, katseen harhaillessa kaukana. Hän oli istunut näin kauan, kun viimein havahtui, loi silmäyksen polvellaan lepäävään kirjesalkkuun ja tarttui sitte arvellen kynään. Miksi hän ei kirjoittaisi, kun kerrankin oli aikaa, aikaa niin runsaasti, ettei tietänyt mihin sitä käyttää, ammottavan tyhjää aikaa, jolle turhaan täytettä etsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät