Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Välttäen näitä utelioita niin paljon kuin mahdollista, saivat he viimein, Peterkin'in ja muutamien hänen kumppaniensa uutteran toimen avulla, veneen hankituksi itselleen. Siinä oli heillä nyt tilaisuutta hiukan levähtää, ja tämä lepo oli tervetullut Isabellalle, joka yhä vielä liikkumatta lepäsi pelastajansa käsivarsilla, kuin myös kunnon pormestarille.
Ja häpeä siitä ja väsymys tekivät hänet aivan koneeksi matamin käsissä. Neljä päivää oli hän kuljeskellut pitkin rannikkoa, välttäen kaikkia tuttavia, ja vieraitten ihmisten luona oli hän nukkunut ja syönyt. Koko ajan oli hän taistellut katumuksessa, pelossa ja vavistuksessa. Mutta hän oli palannut epätietoisena, rauhattomana, mielessä epämääräinen aikomus noutaa kapineensa ja lähteä kauas pois.
Hän kävelee levotonna edes takaisin, välttäen ajurien pysäyspaikkaa, ja seisahtuu usein suuren neliskulmaisen kartanonmuurin läntiseen päähän, kasvot porttia kohden. Mielensä näyttää levottomalta. Kirkas taivaankansi hänen päänsä ylitse kehoittaa häntä toivomaan, mutta likaantuneet kadunkivet allansa muistuttavat mailman vastuksista ja koetuksista.
Eikä sammu ennenkuin joka sauna Lapinpohjassa taivaalle lämpiää, vastasi Taru toista kättään toisella hihasta kannattaen. Ei saa sotaan yllyttää, nuhteli Jorma. Reitalaisten kanssa on rauha. Mitäs ampui! Itsehän ensin menitte, huomautti Kari. Suus kiinni, salareitalainen! Kari kuohahti, ja hänen silmänsä välähtivät. Taru väisti päätään kuin iskua välttäen.
"En", vastasi Gabrielle välttäen pastorin läpitunkevaa katsetta. "Se ei ole muuta kuin ylpeyttä. Täytän velvollisuuteni ylpeydestä, teen oikeen, koska olen liian ylpeä tekemään väärin. Mutta uskokaa minua, sellainen vanhurskaus ja sellainenhan kaikki maallinen vanhurskaus on ei Jumalan edessä merkitse mitään." Gabrielle ei vastannut. Pastorin sanoissa oli jotakin, joka koski hänen sydämmeensä.
Monta päivää hän oli peräkkäin ihan työtönnä ja, välttäen ajatuksiinsa vaipumista, vaan vihelteli, käveli kaduilla ja haki ulkonaista mielenvirkistystä. Näin eräänä iltana tultuaan kotiinsa hän heittäytyi pitkäkseen sängylle, ja tahtoen yhä lykätä ratkaisevan ajattelemisen tuonnemmaksi otti pöydältä ensimäisen käteen sattuneen kirjan.
Mutta majuri loi taas silmänsä auki. Joku puhui, että jouduimme tappiolle. Onko siinä perää? On. Sairas käänsi tuskallisesti päänsä. Oi Herra Jumala! Elääkö Wrangel? Sanotaan hänen joutuneen vangiksi. Vangiksi, toisti majuri hitaasti, ikäänkuin ei olisi oikein käsittänyt. Entä hänen väkensä. Ja Maria? Vielä tiedetään hyvin vähän, vastasi rouva välttäen.
Istuen vankkureissani hän alkoi Arnold Beidermann'ille ja minulle kertoa retkensä vaiheista melkein seuraavaan suuntaan: "Tuon koiran Lumban soturit olivat jo ehtineet rajamaakunnan toiselle puolelle, ennenkuin jätin Boeri-perheen surmapaikan; ja saatoin siis kaksi päiväystä kulkea ilman suurempaa varovaisuutta, kuin välttäen ainoastaan niitä muutamia kraaleja, mitkä tielleni joutuivat.
Hänen käsityksensä mukaan nämä alhaisimmat eläimet pysähtymättä ja innokkaasti »koettelevat» tietänsä eteenpäin, välttäen kaikkea, mikä vaikuttaa niihin vahingollisesti. Ne liikkuvat kuin ihminen pimeässä. Kuten eläinpsykologi Holmes on sanonut: »Koko eläinkunta noudattaa Paavalin ohjetta: 'Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä hyvää on!»
Etköhän sinä itse ole se, joka minua näin ohjaat heidän tiellensä? Oi Jumalani, suo minun vielä vastakin heitä palvella!" "Tapahtukoon niin!" Troussecaille päätti. Molemmat seikkailijamme, puettuina pyhissä-vaeltajiksi, lähtivät taasen matkaan. Välttäen huolella kaupungeita, aina varoillaan, he pian olivat kulkeneet Burgundin läpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät