Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Väinämöisen sanoja. Kielsi vanha Väinämöinen, epäsi Suvannon sulho kullalle kumartamasta hopealle horjumasta. Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Kaunis on kattila tulella, vaikka vettä kiehukohon; hyvä mieli miehen päässä, vaikka ilman istukohon väki ei väännä hartioita, säre ei mieli miehen päätä.
Siitä vanha Väinämöinen, Laulaja iänikuinen, Itse otti ontelonsa, Hauinruotaisen romunsa: Alkoi soitella somasti, Kajahella kaunihisti, Luonnon laululla lumosi, Itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä naisellista, Ollut ei miestä eikä naista, Eikä kassan kantajata, Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen ei syäntä sulanut Soitanto sulan urohon, Vienot virret Väinämöisen.
Vielä mieki miesnä maksan, jos saisi tapella tarve: annan käskyn kämmenille, olkapäilleni opaston." Vaka vanha Väinämöinen otti miehen matkoihinsa, veitikän venosehensa. Se on lieto Lemminkäinen jo tulla tuhuttelevi, käyä luikerrehtelevi. Tuopi laian tullessansa venehesen Väinämöisen. Sanoi vanha Väinämöinen: "Oisi puuta purressani, laitoa venehessäni, parahiksi painoaki.
Se piirre on Väinämöisen esiintyminen kosijana. Jos runo tahtoi kuvata Ainoa ja tuoda esiin hänen luonteensa erikoisuudet, miksi se valitsi Väinämöisen kosijaksi? Olisihan siihen kelvannut kuka tahansa toinen Ainolle vastenmielinen ja hänen äidilleen mieluinen kosija.
Veitsi on vyöllä Väinämöisen, pää visainen veitsessänsä; tuosta hän teki venosen, teki tieolla venosen. Soutelevi, luitelevi suolen päästä suolen päähän, souteli joka solukan, joka supun suikerteli. Vanha virsikäs Vipunen ei tuosta totella ollut.
Nyt hän sitä vastoin ymmärtää Väinämöisen tarkottavan »merimatkalla» toiselta puolen, että päivätajunnasta on luovuttava, toiselta puolen että on turvauduttava tuohon vaaralliseen unitajuntaan, jonka tähden ei tule ihmetellä, että Ilmarinen alussa tuntee rohkeutensa pettävän.
Jättiläinen nielaisee Väinämöisen ja jos Väinämöinen olisi ollut tavallinen kuolevainen, olisi hänen käynyt, niinkuin Vipunen itse ilmottaa toisten käyneen: Mutta Väinämöinen on tietäjä itse, viisas totuudenetsijä, joka hillitsemällä itseään käy pelkäämättä kohti päämääräänsä.
Ja sen silmissä oli ollut tumma sini kuin ruiskukan kuvussa tai sudenkorennon siivessä tai suvisen järven pinnassa, jonka äärtä etäinen, päivänpaistama ukkospilvi uhaten pimittää... Uhaten? Väinämöisen täytyi oikein ääneen hymähtää tuolle ajatukselleen.
Hedelmänä kypsynehen lemmen Syntyi silloin Maunut, mainioimmat Suomen kansan katoliset miehet, Aikanansa isät Suomen kansan, Väinämöisen lasten lohduttajat, Valon pilkoittajat pimeähän, Yksin yöhön tuohuksien tuojat.
Väinämöisen lupaus tässä suhteessa ei siis vielä ole toteutunut, mutta luotamme siihen, ettei hän tässäkään ole väärin nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät