United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Oi! minä olen jo niin väsynyt, niin kyllästynyt itseeni ja koko elämään. Minusta tuntuu kuin olisin astunut hyvin pitkän matkan ja olisin niin uupunut, mutta minun täytyy kuitenkin vielä taivaltaa milloinkaan pääsemättä perille. Minusta on tuntunut kuin olisin taakkana kaikille omaisilleni.
Hän kun on melkein joka ilta siellä. Palatessani Ursinilta näin portin pielessä istuvan muutaman kokoiseni kerjäläispojan. Hän oli uupunut siihen, eikä jaksanut kulkea enään minnekään. Minun kävi sääliksi häntä, vaan mitä taisin tehdä. Liekö häneltä puuttunut halua vaiko voimia vastaamaan puheeseeni, vaan ei hän virkannut juuri mitään kun kyselin häneltä.
Vanhaks tullut ei Pan, oli vanhaksi maailma tullut, vanhaks vuosiltaan, vanhoiksi myös jumalat. Ei enää etsinyt rakkaus Zeun maan impien puoleen, neitsyytt' ei uhannut Ledan ja Antiopen. Kulkenut Eros ei kuten ennen Hesperon alla, valmiina viinessään nuolensa vaaralliset. Nukkui uupunut Bacchus vanhain nymfien keskeen, ammoin jo maljassaan myrtyivät rypäleet.
Sittekuin saapuville tullut haavuri oli vakuuttanut, ettei hän ollut haavoitettu vaan että hän oli väsymyksestä perin uupunut, sanoi Cronstedt: "Hän on tuonut tärkeän kirjeen Adlercreutziltä; antakaat hänen levätä ja voimistua". Sitte kutsui eversti päälliköt sotaneuvoitteluun saamansa kirjeen johdosta.
Hänen vankeutensa ensi hetket olivat todella kauheat; mutta vähitellen on hän hillinnyt vihansa purkaukset. Ruumista tärisyttävät tempaukset ovat lakanneet ja nyt istuu hän kokoon vetäytyneenä ikäänkuin uupunut käärme, joka kokoo uusia voimia.
Hän muistutti minulle monesti kipeää lasta, joka herää nälän ja levottomuuden tunteesta, jonka se ainoastaan äreydellä saa ilmoitetuksi. Mutta suuri tosi-asia oli kuitenkin varma. Hän ei enää ollut uneen uupunut, hänen koko olentonsa oli herännyt.
Nyt tuli todellisuus: pilkan äänin Hans Pouttu mainittaisiin kautta läänin. Jo kuuli, näki olemattomia hän ympärillään irvihampaina. Kun Eevan sekä Flöjbergin hän muisti, hän vaivoin tuskanhuudon rintaan suisti. Ei heit', ei ketään kohdata hän vois! Pois täytyi täältä päästä, kauas pois! Hän oli voimaton ja uupunut, mut tuskassaan ei sitä tuntenut, hän hiihti, hiihti minne, tiennyt ei.
Hän kirjotti tämän pikku runon: PIKKU MARIA. Meri uupunut ulkona henkäilee, sydän sykkii muu kaikk' yöhön hukkuu; suo sieluhun voimaa uudelleen ikimaailmasta, kun tää elo nukkuu! Kotiniittyjen tuoksua tuntea saan, kun vanhat muistot mieleni täyttää. Miss' on koditonnakin rauhaisaa, laps' uinuen vieraan luona sen näyttää. Niin hiljaa, tyynenä vuoteellain on niittyjen hengess' uinuva nainen.
Kavahda hänen kultakutriansa, Joill' yksinään hän prameilee! Jos niillä sulhasen hän vangitsee, Tuot' ei hän laske pauloistansa. FAUST. Tuoss' istuu vanha nainen ynnä nuori. Kai niiden uupunut on jalka? MEFISTOFELES. Ei rauhaa salli velhovuori. Käy kiinni toisehen! koht' uusi tanssi alkaa. Suloista unta kerran näin: Omenapuu ol' edessäin, Se loisti kaksin omenin, Mua vietti, siihen kiipesin.
Vanhuudestaan huolimatta oli Ellu tavattoman hyvä hiihtäjä, eikä hänen suksillensakaan ollut koko sillä maankulmalla verran vetäneitä. Hän oli rientänyt suden jälkiä, ennenkuin tuisku ne kokonaan oli peittänyt lumeen, ja siten osannut mennä Keritynvaaran korpeen. Susi oli uupunut raskasta taakkaa kantaessaan, ja näin oli Ellu sen saavuttanut. Nämä seikat selvenivät nyt yht'äkkiä kaikille.