Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Lapset yksi kerrallaan kilmasivat lattialle, hieman arasti katselivat vielä nukkuvaa. Ja kun tunsivat sen Jukeksi, niin jättivät siihen ja rupesivat hilmerehtämään omissa askareissaan. Jukkea nukuttaa. Päivä oli jo valennut kohta valkeimmalleen. Jukke vielä nukkui henkihieverinä sängyssä. Vaaralasta tuotiin sana, että uuni on jo lämpiämässä, pitää tulla leipomaan.
Tämä ajatus vavahutteli häntä, mutta hän hillitsi itsensä ja astui rauhallisena pirttiin, jossa uuni parhaaltaan iloisen näköisesti lämmitä rekotteli, Auno alusti valkoista leipätaikinaansa ja Matti puikoista rakennellen huoneita iloinen hymy kasvoilla kipelehti lattialla.
TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuva uuni! REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma. TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta? REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä. KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko mies tuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen!
Pimeän tullen oli jo katto korjattu, uuni lämmitetty ja miehet kumpikin vuoteissaan. Tulipalosta saattoi huomata tuskin jälkeäkään. Grills ei ollut sen heikompi kuin ennen talollisten hyökkäystäkään ja renki oli jo melkoisen virkeä. "Mistä syystä talolliset tulivat kostoretkelle juuri tällä kertaa?" kysyi Pekka rengiltä.
Ylhäältä tulevassa kirkkaassa valossa näkyi kaikki tutut seinäkuviot, joita Henrik oli muinoin sairaana ollessaan ulkoa oppinut ja sittemminkin loikoessaan aina katsellut. Uuni oli myöskin puoleksi jo alhaalla, ja permannolla oli suuri kasa tiilitörkyä. Siinäpä katsellessa juolahti hänen mieleensä, että juuri noin hävisi kerran vanha pappilakotikin.
Ei saa iltaista isäntä, Perhe piinoa pitääpi, Väki nälkeä näkeepi, Kun on keitto kesken jäänyt, Kesken karja katsomatta, Kantamatta karjan veetkin, Talon työt takaperässä, Riihen uuni riitynynnä, Saunan uuni sammununna. Mies sitte mielipahoissa Menee viimein vihta käessä Kylähänkin kylpemähän. Kuinka viina vietteleepi Parahankin palkollisen!
Olin ollut Parisissa, Roomassa, Florens'issa ja Neapelissa; mutta en nähnyt missään muualla paitsi Lontoossa niin epä-idealista ja epä-runollista kaupunkia kuin Newyorki on. Lontoo, rasittavalla kolkkoudellansa ja pyrinnöillänsä hämmästyttää, mutta masentaa ja jäädyttää sielumme; Newyorki sitä vastoin oli mielestäni kuin palava uuni, jossa kaikki silmänräpäyksessä palaa poroksi.
Uuni oli vaskesta valettu, Kiukoa meren kivistä, Luaslauta lumpehista, Patsas puista pähkinöistä. Rahi oli rauasta rakettu, Silta silkillä katettu, Pöytä kullan kirjoiteltu, Hopialla huoliteltu, Onnen kukko pöyän päässä, Joka lattian lakasi Siniseksi siivillänsä, Punaiseksi purstollansa.
Jos nyt pyytäisi ja hän rupeaisi, niin kertoisi taas sellaista ikävää, niinkuin viime kerrallakin, jolloin itketti kauan aikaa, kun se kaunis kuninkaanpoika oli niin ilkeä ja rumaa oli sääli. Ei, ei hän tahtonut kuulla semmoista, vaan hän kuitenkin päätti lähteä käymään Nikkilän puolella, muuten vain. Uuni oli lämpiämässä.
Minä kiiruhdin hänen jälkeensä, auttaakseni häntä hevosta kääntämässä kapealla pihalla, mutta tyttönen oli jo portilla. "Hyvästi!" huusi hän vielä kerran ja katosi hallaiseen usmaan. Taas olin yksinäni kestikievari-tuvassa, mutta nyt siellä oli valoisa ja lämmin. Lienu oli niistänyt karren kynttilästä ja uuni liehtoi lämmintä.
Päivän Sana
Muut Etsivät