Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Vai kauppakirjan sanat eivät ole Jumalan sanoja!» Viimeiset sanansa hän sanoi niin ilkeästi ja hammasta purren irvistäen kuin vain osasi, ja lähti pois. Vaikka Mooses ei uskonutkaan aivan niin olevan kuin mies sanoi, tuli hän kuitenkin levottomaksi ja tunsi vapisevansa. Nyt hän muisti vasta ensi kerran, ettei rukiinlaihoja, niin halme- kuin peltolaihoja, ole kauppakirjaan merkitty.
Jesuksen kiitos, kunnia! Mun syntini Hän kantoi, Minulle soi Hän apunsa, Anteeksi synnit antoi Ja armon oven avasi Ja taivaan mulle lupasi, Tuon todeks vielä vannoi. Hän ansionsa taritsi; En tohtinutkaan ottaa, Kun valheen henki kuiskaili: "Ei tuo nyt ole totta". En uskonutkaan, että saan Tällaisna luottaa Jumalaan Niin aivan ansiotta.
Mutta turkkuripa ei velkaa uskonutkaan. Tuo ensin rahat, sanoi hän; sitten saat valita mieleisesi nahat; kyllä me tiedämme kuinka niitä mekkoja saa hakea. Niinpä suutari ei saanutkaan asiatansa aikaan; saihan vaan kaksikymmentä kopeekkaa saappaitten korjuusta ja samalla otti mieheltä vanhat huovikkaat nahalla päällystettäväksi.
Sa sanoit: 'Syntyy Indus-virran maassa inehmo eikä kukaan siellä puhu, ei lue, kirjoita ei Kristuksesta. Mut tahtonsa ja työnsä ovat hyvät, mikäli ihmisjärki näkee, ynnä sanoissa, elämässä synnittömät. Hän kuolee kastamatta, uskomatta. Mik' oikeus tuomita voi hänet? Mikä on syntinsä, hän vaikkei uskonutkaan?
Vaikka hän ei uskonutkaan maansa jumaliin, uskoi hän ainakin niitä esittäviin vertauskuviin tai ehkä paremmin, hän tulkitsi vertauskuvatkin omalla tavallaan. Hän tahtoi pitää pystyssä egyptiläisen uskonnon, koska siten säilyisi edes varjo ja muisto sen entisestä vallasta.
Sa sanoit: 'Syntyy Indus-virran maassa inehmo eikä kukaan siellä puhu, ei lue, kirjoita ei Kristuksesta. Mut tahtonsa ja työnsä ovat hyvät, mikäli ihmisjärki näkee, ynnä sanoissa, elämässä synnittömät. Hän kuolee kastamatta, uskomatta. Mik' oikeus tuomita voi hänet? Mikä on syntinsä, hän vaikkei uskonutkaan?
Vaimo, joka todenperään ei uskonutkaan vaaraa niin suureksi, kuin hän sen oli kuvannut, koki kaikin tavoin rauhoittaa miestään, ja kiista päättyi viimein nyt, niinkuin tavallisesti muulloinkin, siten, että mies mennessään pyysi vaimoaan puolenpäivän aikaan tulemaan tyttöä hakemaan.
Vaikkei hän uskonutkaan Hinkin viittausta että tuolla seinän takana olisi todella ollut se mies, joka oli antanut hänen syntyä maailmaan äpäräksi, riitti sellaisen mahdollisuuden pelkkä ajatteleminenkin kuohuttamaan hänen mieltänsä yli reunojen; sillä maisterin tanssi oli loukannut ainoastaan häntä itseänsä ja hän olisi ollut valmis lähtemään hiljaa pois, mutta kapteenin nimi pani saman loukkauksen ulottumaan hänen äitiinsä ja koko hänen elämäänsä.
Sitten hän nousi ja meni ullakolle eikä enää palannut. Hän oli minulle viimeinen pettymys. Hänen ei olisi pitänyt siihen tyytyä, ei omaksua sitä, minkä minä. Hänen olisi pitänyt tulla uskoni avuksi, vaikkei olisi uskonutkaan. Olihan hän uskoni isä, miksei hän edes yrittänytkään saada lastansa henkiin? Miksi juuri hän kieltämällä oman uskonsa oli antanut minun uskolleni lopullisen iskun?
Tämä on toista. Tämä on pohja jalkojen alle. Nyt se tulee tulee se kauan odotettu, se suuri tosi. Enkö ennen siihen uskonutkaan? Miksi se nyt on minulle kuin uutta ja hurmaten kouristaa minun sydäntäni? Yön äänettömyydessä se nousee pauhaten niinkuin maat ja taivaat asemissaan kääntyisivät: Minä olen kerran oleva tämän maailman hallitsija, ja kuoleman jälkeen olen jumalien joukkoon astuva!
Päivän Sana
Muut Etsivät