Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025


Entäpä, kun patruuni lähettää hakemaan? Ei lähetä, kyllä pidän siitä huolen. Tänne se kymmenmarkkanen. Mitä sillä teet? Huoli siitä. Ville, sinä aijot lähteä sinne intoilemaan? Tästä mahtaa syntyä kaunis juttu. Voi, minä onneton, kun menin sinulle ilmoittamaan koko roskaa. Mutta minä en uskonut sinua noin hupakoksi, en totta tosiaan uskonutkaan.

Ja kaikki tämä kävi häneltä aivan ikään kuin itsestään ilman tohinaa ja semmoisella älyllä, ett'ei sitä hänestä olisi uskonutkaan, hänestä, joka tavallisesti omassa kodissaan vähäpätöisyyksistäkin huolestui. Itse hän kulki kansan luona, antaen heille rohtoja ja kehoituksia, liemiä ja hyviä neuvoja, siinähän sitte sekä mehua että höystettä. Hän oli koko seudun lemmikki.

Mutta tästäkin Kappalainen vähitellen sai heidät luopumaan; sillä että hän itsekkin taisi vähin lääkäreitä, olihan se muka arvattava, että hän sen asian paremmin ymmärsi, ja niin he oppivat häntä siinäkin uskomaan ja tottelemaan. Muutoin hän myöskin tunsi paljon asioita, joita ei olisi uskonutkaan.

Cineas oli iloinen tästä tilaisuudesta ja sanoikin sitä. Hän tahtoi nähdä näitä kristityitä, kun he olivat itseksensä, ja saada tietää, kuinka he jumalaa palvelivat. Hän tunsi kyllin heidän oppinsa, niin että hän kunnioitti heitä, vaikka kohta hän ei näitä uskonutkaan.

Enkä olisi, totta puhuen, uskonutkaan Ramornylla olevan niin suuren vallan prinssin ylitse, sen perästä kun tämä hänen neuvoinsa kautta oli niin suureen vaaraan joutunut; mutta minun kuninkaallinen veljenpoikani itse, niinkuin te, armollinen kuningas, juuri huomautitte, tunnusti, että hän, niin kauan kuin Ramornyn sallittaisiin pysyä hovissa, ei voisi vapautua hänen valtansa alta.

»Häpee, kuule, isoo kolo otsaasi, kun kehtaatkaan tuollaisia puhua, vaikka tiedät jo sellaisen summan saaneesi.» »Niin mutta lain puolesta. Vaari on jo vanha, eikä voi enää tarkoin pitää silmällä, milloin velkakirjat vanhenevat, eikä sitä, millä tavalla velallisten ja takausmiesten varallisuusolot muuttuvat. Nyt jo ovat näinä vuosina hävinneet sellaisetkin, joita ei olisi uskonutkaan.

Parhaana lohdutuksenani oli oltava matka, sillä minä olin ylen utelias ja odotin saavani nähdä monia ihmeellisiä asioita, vaikken uskonutkaan kaikkia kulussa olevia merimiesvalheita tästä maasta, enkä saanut päähäni että niin paljon ja niin suuria ihmeitä saattoi maailmasta löytyä.

Waimoni parani pian sen werran että kykeni itse pienokaistansa hoitamaan; eikä hän sitä muiden haltuun uskonutkaan. Sopipa katsella tuota näkyä, kun Kerttu istui lumiwalkeissa ohuissa waatteissa puhtaan lapsiwuoteensa laidalla, kukoistawana kuin ruusu, pieni, terwe, kaunis lapsi sylissään, jota hän hymysuin hellästi hoiteli.

Itse hän seuraavalla tavalla puhui minulle tunteistansa nähdessään tuota kummallisesti myöhistynyttä pesu-akkaa. Minä en ensinkään muistanut tuota tarua, ennenkuin vaimo jo oli kadonnut näkyvistäni, enkä edeltäpäinkään sitä ajatellut. En sitä edes uskonutkaan enkä lähestyessäni siis tietänyt häntä kammoksua.

Ylös päästyään sanoi hän: »enpä sen-kalua uskonutkaan niin väkeväksi, ilman sinutta olisin tainnut hukkua, mutta kyllä minä siitä palkan saan, sitävarten minä sinne hyppäsinkin, älä sinä vaan puhu mitään, kun kotia mennään». Ja hän värisi niin että hampaat suussa lotisivat.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät