United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oikeinkohan uskoisin, että hän on niin merkillinen, älykäs ja rohkea kuin Lucia sanoi? Kauniskin kuuluu olevan. Mutta vaimoksi ? Minun ei olisi pitänyt kirjoittaa kuitenkaan niin peittelemättä. Mitenkähän Inger-rouva ottaa minut vastaan? Eihän vain pistäne linnaa tuleen ja polttane meitä sisään. Tai houkuttele minua surmanluukulle. Eikä myöskään tikarilla salaa selkään Aha!

Olkoon, että uskoisin uudesta-syntymiseen, lakkaisinhan senkin opin mukaan kerran uudesta-syntymästä ja palajaisin sinne, mistä olen tullutkin, täydelliseen yhteyteen Herrani Jumalani kanssa... Siis sama kiertokulku! Minä en tiedä. Minä täytän vain Hänen tahtoaan niinkuin sinäkin. Se riittää minulle. Mutta se ei riitä minulle!

Muttinen tietää, mitä se merkitsee. Silloin kääntelehtii lihava Muttinen tuskissaan. »Onnellinen päivä», mutisee hän itsekseen. »Niin, onnellisin päivä mennyt! Yksi vain, se riittää minulle. Kun en usko pitkään onneen... Voisinpa antaa sinulle mitä kaipaatkin, raukka, onnenuskoja. Voisin, jos uskoisin.

Ja rohkean pitää sen miehen olla, joka uskaltaa kulkea nummen yli pimeän tultua." "Ja te, oppinut mies, tiedemies, te luulette, että tässä on jotain ylenluonnollista?" "Minä en tiedä mitä uskoisin." Holmes kohautti olkapäitään. "Toistaiseksi ovat tutkimukseni rajottuneet tähän maailmaan", sanoi hän.

Gilslannin lordi tarkasteli skotlantilaista epäilevillä silmillä ja vastasi: "sinä luullakseni et ole lääkäri, herra skotlantilainen yhtä hyvin uskoisin teidän tuovan Englannin kuninkaalle rikkauksia". Vaikka harmistuneena siitä tavasta, jolla paroni hänelle vastasi, jatkoi sir Kenneth tyynesti: "terveys Richardille on kunnia ja rikkaus kristikunnalle.

Ja kun näki, että rovastinna yhtä keveältä kannalta käsittelee sitä asiata, kun puheestakin kuuluu, niin asettui välinpitämättömälle kannalle ja ylenkatseellisesti kysyi: "No uskotko sinä niitä puheita sitten?" "En, rakas Hermanni minä toki usko. Tulisinko minä niitä kertomaan kun uskoisin", kuului rovastinnan vilpittömät sanat.

Ennen kuin rupean Hannun vaimoksi, ennen siskoksi Vellamon neitosille tuonne kosken vaahtoisen vaipan alle. Entä jos se olisi Ahti! Ennen muinoin oli hän ystävällinen kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät vääryyttä ja tarvitsivat apua. Mitä jos minäkin uskoisin murheeni hänelle. Niin! Kun elämä on kuolemaa kamalampi, täytyy uskaltaa kaikkea.

"Jos minä uskoisin niinkuin sinä, joka arvelematta uskot, minä tekisin niinkuin sinä esittelet, maksoi mitä maksoi. Mutta minä en usko enkä voi niin uskoa." "Mutta miksei?" kysyi Julius. "Eikö Plato itse todista ihmiseksi-muuttuneen Jumalan olemista? Itsekin olet usein myöntänyt, että Jumala saattaa tulla ihmisten pariin. Jos niin on laita, onko vaikea uskoa, että hän saattaa kärsiä?

Ja arwaatko mitä olen aikonut?" Grönros hölmistyi, punastui ja katsoi epäilewin silmin paroniin. "Minä arwelen", jatkoi paroni hymyillen, "antaa talouteni Olgan hoidettawaksi. En tunne ketään, jolle sen uskoisin paremmin kuin hänelle.

Te voitte, vastasi Albert; minä en tiedä, mistä se johtuu, mutta teidän vaikutuksenne minuun on kaikkivaltainen ... te käskette ja minä tottelen. Uskoisitteko, jos minä sanoisin, että te minun sijassani tekisitte samoin kuin minä nyt? Uskoisin. Enkä minä sen vuoksi kadota sitä hyvää ajatusta, joka teillä mahdollisesti on tähän saakka ollut minusta? Ette koskaan.