Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Olin hukannut kaikki mä, toivon ja taivon halun nautintoon, elon iloni myös, sinä yksin, impeni, olit mun kaikki, sinä johdatustähteni synkässä yöss'. Sinun kauttasi uskoin mä, uskoton heitto, taas voimaan hengen ja siveyden, sun tähtesi kannoin mä eloni taakan, sun katsoin mä tuojaksi autuuden.
Gagin ilmaisi minulle tulevaisuutta koskevat aikeensa: melkoisen omaisuuden omistajana ja ollen kenestäkään riippumatonna hän oli päättänyt antautua maalaustaiteen alalle, ollen huolissaan vain siitä, että myöhään oli tullut tähän tuumaan ja kuluttanut paljon aikaa turhaan; minäkin kerroin aikeistani ja uskoin sen ohessa hänelle onnettoman rakkauteni salaisuuden.
Mutta olenko minä kuitenkaan niin täydellisesti vapaa huolista, kuin minun pitäisi olla? Eivätkö ne toisinaan vaivaa minua vielä enemmän kuin ennen? Kun ensin menin naimisiin, ja minulla oli Gottfried, jolle uskoin kaikki murheeni, ja köyhyyden sijasta oli rikkaus, joka näytti minusta loppumattomalta, luulin minä, etten milloinkaan enää tietäisi mitään huolista. Mutta onko niin laita?
«Minä luulin niin«, vastasi kapteini hiljaa. «Minä luulin saattavani lukea sen hänen silmistänsä, samalla kuin hänen kätensä tanssissa vapisi minun kädessäni... Minä uskoin, mitä minä toivoin. Minä uskoin, että hän minua rakasti«. «Sinä uskoit!« «Minä uskoin sitä. Hullu olin minä; hullu, mieletön, samaten kuin sinä nyt.
Mutta hän lupasi tulla vaimokseni, ja minä uskoin silloin hänen puhuvan totta. Minullepa hän muutamia viikkoja sitten vakuutti, ettei hän menisi milloinkaan sinun kanssasi naimisiin. Hänen poskensa punastuivat, hänen otsansa synkistyi; mutta vastatessansa hänen äänensä oli yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Vai niin! sanoi hän. Se on vain yksi petos lisäksi.
Jott' ei vaan kypsyis runoelmani, jott' ei vaan leviäisi maineeni, jott' tuhat vikaa keksis kateus, jott' unhoon lopulta mä jäisin aivan, siks työttömyyteen tottua mun täytyy, siks säästää itseäni, aistejani. Oi kallis huoli, kelpo ystävyys! Ma inhoittavaks uskoin salaliiton, mi ympärillein näkymättömänä ja väsymättä kietoi verkkojaan, vaan vielä katalammin käy se ilmi. Ja sireeni!
Siitä ei voinut olla epäilystäkään. Kysymys sukeusi ainoastaan siitä, milloin se tulisi tapahtumaan. Se oli ennenkuulumatonta. Se ei tuntunut todelta. Mutta silti se oli mahdollista. Minä uskoin elämäni sen varaan. Ja se luottamus oli onnekas.
Joka päivä tarvitaan Uskon enennystä. Pyytäkäämme, pyytäkäämme Jesus uskoin tuta! Paljain liikutuksin ei Oikein perustuta. Ottakaamme, ottakaamme Rakentajaksemme Kulmakivi, perustus, Patsas Jesuksemme! Tek. 4: 11. 1 Kor. 3: 11. Joutukaamme, joutukaamme! Taivaass' iloitsevat Taivaan sotajoukot, kun Meitä vartoilevat. Kiittäkäämme, kiittäkäämme!
Mutta kyllä sen sijaan kuului kamalaa melua äskeiseltä tappotantereelta, missä metsänpedot pitivät harvinaisen lihavat pidot surmatuista hirvenvainoojista. Nyt en enään huolinut tästä alkaen yksinomaan öisin kulkea, sillä minä uskoin jo olevani siksi etäällä Savannasta, etten luullut tarvitsevani mitään pelätä.
Ovathan huone ja puutarha sinun!" "Sitä minäkin uskoin ja toivoin, poikani," vastasi äiti, "mutta vieras, joka vast'ikään lähti minun tyköäni, on vienyt senkin toivon minulta. Tämä on, näetkö, surullinen juttu, jonka minun sopii nyt yhtä hyvin kuin joskus muulloin kertoa sinulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät