Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
"Se on onnekseni, Teidän Korkeutenne," vastasin minä, "mutta ei teidän pitäisi panna ihmisiä niin kovaan koetukseen, erittäinkin sotamies-raukkaa, joka ei uskalla koskaan sanoa mitään vastaan." "Se on oikein, poikani; tahdon panna mieleeni sen," sanoi hän.
VARRO. Sinä tomppeli, sinä maitopartanen ja vauhko piltti, joka ei uskalla käydä yhteen kaulusnappaukseen viinijumalan kilpakedolla. Tiedä että pieni noste, viaton huimaus aivossamme on mielellemme terveellinen tuulenpuuska, liionkin koska elämämme taivas näkyy meille harmaaksi. Ja mitä sanovat runoniekat?
Isäntä vastasi röyhkeästi, ettei hän uskalla kaikenlaisia maankiertäjiä taloonsa ottaa. Ajoin silloin isännän ja kaiken hänen väkensä paljain jaloin ulos pihalle. Yöksi emme taloon kuitenkaan jääneet, vaan ajelimme sinä yönä läpi puolen pitäjää ja palasimme sitten pappilaan.
Aamulla menimme taas kaikki päivän töille, mutta vaari jäi kotiin, sillä hänessä hehkui halu nähdä, uskallettaisiinko arkkua päivälläkin tulla hakemaan. Mutta turhaan tuota odotimme. Menipä kaksi kokonaista viikkoa ja yöt tulivat aina valoisammaksi. Jo ruvettiin arvelemaan, ettei niin valoisana aikana kukaan uskalla tulla rahoja perimään.
Niukalti on kyllä välistä ollut ruokaa eikä pojilla ole aina ollut hyvät päivät; mutta siinähän tuo menee. Mylly pyöriä surisee tasaista tahtiansa ja jauhaa leipää myllärillekin. Niin, niin, jospa nyt tietäisi, kumpi heistä on prinssi! Mutta emme me, ei muori enkä minä, uskalla hiiskahtaa sanaakaan koko asiasta niin kauan, kuin kuningas Pakkanen on niin hirveän suutuksissaan.
... "Ja, sitten ei uskalleta kirjoittaa kotiin, harvinainen ystäväni?" "Eikö uskalla?" pääsi Rejer'in huulilta. "Pidetään parempana hakata puita, olla herättäjänä ja tehdä yö päiväksi oudossa kaupungissa..." "Joll'ette tarvitse minua, kanunamies Rördam! niin hyvästi!" ennättihe nyt Rejer nielaisten äkkiä viimeisen suupalan.
"Allahn aurinko", viisas vastasi, "paistaa niin hyvin nazarenin kuin mahomettiläisen päälle eikä hänen palveliansa uskalla tehdä mitään erotusta heidän välillä, kun häntä kutsutaan lääketaitonsa harjottamiseen".
Hän meni taas lapsensa vuoteen äärelle ja lausui tädille: »Oi täti, jos voisin rukoilla, silloin saisin vähän huojennusta, mutta minä en nyt saata sanoa: 'Tapahtukoon sinun tahtosi' enkä uskalla toisinkaan rukoilla. Mutta täti, te ette ole heikko äiti niinkuin minä, rukoilkaa minun puolestani!»
Hän työnsi paperit vähän etemmäksi luotansa ja vastasi: »*Mitenkä Jumalan armahtava rakkaus on lohduttava ystävä niille, jotka kaatuvat isänmaan puolesta taistellessaan*.» Elina katsoa tähysti kirjoituspakkaa ja sanoi epätietoisena: »Miten sydämesi vielä riippuu kiinni sodassa ja maallisissa toimissa! Minä en uskalla sinua neuvoa, mutta anna anteeksi taitamattoman pyyntö.
Jotain on tapahtunut. Ethän uskalla katsoa minua silmiinkään. Huokaa. Itsekseen. Olisinko pettynyt. Ei. Se on mahdotonta!
Päivän Sana
Muut Etsivät