Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Vietettyään Kalmarissa iloisen päivän erään sinne sijoitetun suomalaisen upseerin seurassa, joka oli vanha ystävä sodan ajoilta, palasi hän Tukholmaan, sydämessään vakuutettuna siitä, ett'ei ollut asiassaan onnistunut huonommin kuin muutkaan ne herrat, jotka olivat lähteneet ajamaan takaa jesuiitti Antonius Macedoa.
Antin naapuri aikoi vastata, mutta venäläisen upseerin sanat keskeyttivät häntä. "Puhu, poika", sanoi upseeri tuimasti, "mutta jos valhettelet ammutan sinun paikalla kuoliaaksi". Kyösti kertoi alusta loppuun asti sen kamalan menettelyn, jolla hänen isoaisäänsä oli kohdeltu ja lopetti näin: "Kun näin ettei vaarini muulla tavalla olisi päässyt vapaaksi, ammuin minä hänen kiusaajansa".
»Asia, näette korkea herra, oli tämmöinen», vastasi soturi. »Minulle sattui eräänä iltana muutaman irlantilaisen upseerin kanssa hän oli nimeltään O'Quilligan ja majurina meidän rykmentissämme pieni sanasota siitä, kummanko kansa on etevämpi ja arvokkaampi.
Ja taas he katsoivat Upseerin päälle, jota he jo olivat luulleet pahaksi hengeksi; mutta tunsivat hänessä itse Toivosen. Toivonen oli yksitotinen kasvoista ja puhui: »Katsokaat nyt minua, te viheliäiset; nyt tunnetta, kuka olen. Minä en ole noita enkä tee taikoja; minä pidän kiinni Jumalasta ja uskon hänen päällensä.
Maslova asettui tyttö sylissä naisten joukkoon Fedosjan rinnalle. Simonson, joka oli kaiken aikaa seurannut tapausten menoa, tuli pitkin askelin, päättäväisesti upseerin luo, joka oli juuri antanut viimeiset määräyksensä ja oli istuutumassa ajopeliinsä. Olette menetelleet huonosti, herra upseeri, sanoi Simonson. Laittautukaa paikallenne, se ei kuulu teihin.
Vielä kerran viimeisen vakuutan teille, että maan päällä syytän teitä ihmisten ja taivaassa Jumalan tuomioistuimen edessä. Silloin kääntyi hän seuralaiseensa ja sanoi: Pyöveli, tee velvollisuutesi. Felton nojasi erästä huonekalua vasten; hirviöntapaisella ilolla näki mylady, että nuoren upseerin voimat ehkä uupuisivat ennen kertomuksen loppua.
"Niin on", vastasi Julius synkkämielisesti, "enkä minä muutoin olisi astunut valtion palveluksessa olevan upseerin asuntoon." "Semmoinen minä en enään ole", lausui Labeo. "Se on tosi", sanoi Julius, murheellisesti häntä hetken aikaa katsellen. Sitten pikaisella liikunnolla: "nyt ei saa hukata mitään aikaa minä tuon pahoja sanomia teille." "Mimmoisia?" "Labeo, sinun puolisosi on kristitty."
Taivaan enkeli tulee v. 34 jälkeen Kristuksen syntymän roomalaisen upseerin luokse sanoen hänelle nämät merkilliset sanat. Tahi eikö ole mielestämme merkillistä, että rukoukset ja almut tällä tavoin sekoitetaan?
Tullessaan Titon telttaan istui tämä pöydän ääressä suuri joukko Jerusalemin ja ympäristö-seudun karttoja edessä. Niitä tutki hän tehdäkseen ohjelman hyökkäykseen tätä kapinallista kaupunkia vastaan. Hän otti nuoren upseerin ystävällisesti vastaan ja mielihalulla kuunteli hänen kertomustaan.
Hän kääntyi ja, ikäänkuin vastaten upseerin viimeiseen lauseeseen, otti hän rinnaltansa ruusukukkasen ja pudotti sen maahan. Se oli pudonnut Johanneksen kohdalle. Johannes otti sen. Hän tarjosi sen majurin tyttärelle. «Tässä! Te pudotitte kukan«, sanoi hän. Maria loi silmänsä nuorukaiseen. «Pitäkää se!« vastasi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät