United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Asia, näette korkea herra, oli tämmöinen», vastasi soturi. »Minulle sattui eräänä iltana muutaman irlantilaisen upseerin kanssa hän oli nimeltään O'Quilligan ja majurina meidän rykmentissämme pieni sanasota siitä, kummanko kansa on etevämpi ja arvokkaampi.
Hän ei muista, ett'ei tarkoitus pyhitä välikappaleita. Irlantilaisen luonne on kuitenkin kunniallinen; köyhimmätkin maamiehet ovat rehellisiä ja oikeuden ystäviä." Sama matkustaja kertoo vielä Irlantilaisten suuresta köyhyydestä. Hän tapasi pääkaupungin kadun kulmassa seuraavaisen kirjoituksen: "Rahan puute on niin suuri, että peljätään vaivaishuoneen ovien sulkemista välttämättömäksi."
Vihdoin päivän neljännellä tunnilla nähtiin kaukana merellä purppurainen purje; irlantilaisen pursi lähti liukumaan saaresta ja tuskan ja valituksen huudot täyttivät ilman: "Morholt! Morholt!" Mutta kun laivan hahmo vähitellen suurentui, niin nosti aallon harja äkkiä taivaan rannalle kohossa seisovan ritarin kuvan; molemmissa nyrkeissään puristi hän miekkaa; se oli Tristan.
Ei mitään, ystäväni, niinkauvan kun ette ole saaneet takaisin sielujanne. Siihen saakka ovat kaikki asiat "mahdottomia." Kunnes se tapahtuu, en voi pyytää teitä edes ostamaan parin pennin edestä ruutia ja lyijyä, niinkuin vanhat spartalaiset olisivat tehneet, ja ampumaan tuon köyhän, irlantilaisen lesken muitta mutkitta kuoliaaksi. *Sekin* on teille "mahdotonta."
Siitä hetkestä saakka hän menestyi; hän oli nyt tilintarkastajana ja sai tuhatviisisataa puntaa sterl. palkkaa vuodessa. Niin pian kuin hän oli tilaisuudessa elättää vaimoa, valitsi hän itselleen puolison, joka auttoi häntä ylläpitämään häntä itseä. Vaimo oli irlantilaisen peer'in tytär, ja hänen myötäjäisensä nousi 2,000:teen puntaan sterl. vuodessa.
Koko kylä oli hänen ympärilleen keräytynyt; kaikki kuuntelivat huomaavaisina. Meille sanottiin: "ukko on laulaja, joka kyliä kiertelee harppuineen." Hänellä ei ollut varsinaista kotoa, mutta joka pirttiin oli hän tervetullut, niinkuin entiset runoniekat. Irlantilaisen kansan köyhyys. Irlantilaiset kuuluvat samaan sukuperään kuin vuori-skotit. Ne kuuluvat yleensä katolilaiseen kirkkoon.
Kerran näin erään irlantilaisen prikaatin, kun rynnäköllä valloitimme Frankfurtin Oder-joella, niin lujasti pitävän puoliaan miekalla ja peitsellä, että torjui takaisin keltaisen ja sinisen ruotsalais-prikaatin, molemmat niin miehuulliset kuin suinkin yksikään ikimuistettavan Kustaavuksen johdossa taistelevista joukoista.
Tosin olikin Wilmore voittanut, mutta tuskin puolen pään verralla; näin kuului arvoisan Mac-Karthyn tuomio. Kuitenkin kesti intoksia asiasta kauan, ja jo mentiin laaduttomuuksiinkin. Irlantilaisen suosijat, ja edellä muita Harry Drake, väittivät juoksua mitättömäksi ja sen tähden uudistettavaksi.
Oikeinpa jäimme suu auki kuuntelemaan, kun sieltä tuli tuttujakin säveleitä, sellaisia kuin "Talvi on nyt laannut raivoomasta" ja "On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitäi kallihin". Tuskin uskoimme korviamme, mutta sitte ajattelimme mahdolliseksi, että nuo sävellykset oli kaukaa ulkomailta Suomeen lainattu. Meistä tuli ystävät tämän irlantilaisen kanssa.
Irlantilaisen mielen-tylsyyteen on taas syynä se taitamattomuus, jossa katolilaiset papit tätä kurjaa kansaa pitävät. Joen ylitse on jännitetty 17 siltaa, jotka kaupungin eri osia yhdistävät. Thamesin pohjaisella sivulla on Lontoon suurin osa, johon myös sen vanhimmat osat City ja sitä lännempänä oleva Westminster kuuluvat, sen eteläisellä sivulla sijaitsee Lontoon kolmas pääosa.