United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oleskeli erillään, mieli aina murroksissa ja ajatukset kaukana muualla. Tarjoutuneista juoksijoista oli kaksi edellä muita kääntänyt yleisen huomion puoleensa. Toinen oli eräs skotlantilainen Dundeesta, nimeltä Wilmore, pienoinen laihankälpä, reipas, jäntevä, leveärintainen ja kirkassilmäinen mies.
Wilmore olikin kasvoiltaan tyven ja kalpea; O'Kelly sitä vastoin höyrysi kuin märkä olkisuova. Mutta molemmat pysyivät aivan rinnatusten. Jo viimein pääsivät he ison kapin, sitte koneluukun, jopa pylväänkin sivu. Hurrah, hurrah Wilmorelle! huusivat muutamat. Hurrah O'Kellylle! vastasivat toiset. Wilmore on voittanut! Ei, he ovat tasan.
Sanalla sanoen, kaikki heidän liikkeensä olivat yhteydessä keskenään ja täydellisentivät toisensa. Toista kertaa ympäri juostessa olivat Wilmore ja O'Kelly, jotka yhä olivat rinnatusten, juosseet sivu hengästyneistä kilpailijoistaan ja näyttivät selvästi toteen, mitä tohtori oli minulle sanonut. Ei se ole jaloilla, vaan rinnalla kuin juostaan!
Tosin olikin Wilmore voittanut, mutta tuskin puolen pään verralla; näin kuului arvoisan Mac-Karthyn tuomio. Kuitenkin kesti intoksia asiasta kauan, ja jo mentiin laaduttomuuksiinkin. Irlantilaisen suosijat, ja edellä muita Harry Drake, väittivät juoksua mitättömäksi ja sen tähden uudistettavaksi.
Sijat määrättiin arvalla, ja arpa suosi irlantilaista, joka sai nuoran. Ne kuusi juoksijaa asettuivat riviin pylvään viereen. Tässä ei ollut kavalaa juoksuun-lähtöä peljättävänä, mikä melkeästi helpoitti palkintotuomarin tehtävän. Merkki annettiin, ja hurrahuuto tervehti juoksuun-lähtöä. Tuntijat näkivät hetikohta, että Wilmore ja O'Kelly olivat ammatilleen pikajuoksijoita.