United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole laulut lasten laulut, Lasten laulut, naisten naurut, Ne on partasuun urohon... Ja huonosti käy Joukahaisen. Väinämöisen laulu upottaa hänet suohon. Joukahainen Jaksoitteli jalkoansa, Eipä jaksa jalka nousta, Toki toistakin yritti, Siin' oli kivinen kenkä...
Hetken kuluttua keskeyttää hän naputuksensa, nousee paikaltaan, laskee klosettiin vettä, käärii oikean käden hihansa aina kyynärpäähän saakka ja heittäen minuun hymyilevän katseen tarttuu lattiarasuun. Sen upottaa hän klosetin kuiluun ja hetken sitä siellä huljutettuaan nostaa sen äkkiä kranan alle ja vääntää kuivaksi.
Mutta mihen lopetin filosofemini, tai kuinka alotin sen? Saksanmaa, mikä etkö sä olis ilman vahtovaa juomaa, joka nyt sun tahtoo upottaa! Mutta enpä ihmettele, ettäs mielit naukkiilla ja viettää aikas humalan humussa.
Hän heilauttaa kirvestään niinkuin iskeäkseen sen kantoon, aikoen huoata, mutta upottaa sen taas uuteen puuhun ja alkaa huojua pitkäselkä, rohdinpaita, virsujalka. Kirves nousee ja laskee, irtautuu ja uppoo; kun puu parahtaa, toinen jo tutisee ja niinkuin on työn tahti, niin on tekijän ajatusten kulku.
Mutta herra Schallai, kuultuaan että me jo olimme illallista syöneet, vei meidät pieneen sisäkammariin, jossa oli sänky, lukemattomilla höyhentyynyillä ja polstareilla torninkorkuiseksi rakennettu siihen meidän piti upottaa itsemme, käski hän; näin tervetulleina vieraina hän meitä kohteli.
Mutta liedellä kiehuu jo pata, ja Ilpo odottaa kapusta kädessä. Ottaa Panu veitsen, jonka ensimmäisen karhun sydämen kohdalle upottaa ja verta laskiessaan laulaa: Ei ole veitsi minun tekemä eikä toisten kumppanien. Virossa on veitsi tehty, saatu Saksan kaupungista.
Mutta jos tällä kertaa olemme pelastuneet, niin minua tosin siitä saatte kiittää. Minä tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielellään upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten näillä vesillä kuljette, ett'en minä muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tietää, mikä tämä Pohjanpiltti onkaan?" "Sitä ei juuri paljo kukaan tietäne", arveli nimismies.
Ei pelkää ukkonen, kun nuolensa Lyö säpäleiksi kylkeen jylhän vuoren, Ei ilman kotkakaan, kun kyntensä Upottaa hartioihin suuren hauin. Ei pelkää Ahab. Vaikka vuoreksi Mun tielleni luo Jahve tahtonsa, Ma vuorta vastaan ukkosena isken. Pelatkoot heikot! Baalin taikka Jahven Edessä hentomielet ryömikööt Ja heidän avustansa eläkööt! Jumala pelottoman sankarin On oma voima lannistumaton.
Jos menit metsään, ei sielläkään ollut sen parempi ollaksesi, puut kaatuilivat, vaikkei tuullutkaan, ja maa upotti jalkojen alla selvällä, kovalla tiellä ja veti pohjattomaan suohon. Kun nyt ajattelen, että me kuljemme samassa metsässä ... voi. voi, upottaa, upottaa... Vaiti mies! Lumihan se vaan siinä upottaa. Entä sitten? Eivätkö voineet sitä kauemmin kestää?
Haa! voihan tämä, Herran tieten, kumota uroon kaiken olennon, ellei rynnistele hän, rynnistele ja miehukkaasti unohda kaikkia. LEO. Mitä tehdä sitten? Kuitata kaikki viikatemiehen kanssa, tai upottaa vimma »lohduttavaan maljaan»...? ANTON. Ei niin, ei niin! Oi kuule, Leo... LEO. Maan ja taivaan nimessä, älköön kuultako Leosta niin!