Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Minä olen tuon kellon raksutuksesta oppinut paljon enemmän kuin kaikista kirjoista koko elinaikanani tahtoisin kyllä, että olisin aikoinani lukenut enemmän . Elämä ei ollut opettanut minulle viisautta eikä kärsivällisyyttä eikä edes sitäkään, että kullakin asialla on oma aikansa". Tästä puheli hän usein. "Me olisimme onnellisemmat, Roosa", sanoi hän kerran, "jos sitä emme koskaan unhottaisi.
Minä lupasin niin hyvin, kuin voin, etten väärinkäyttäisi hänen hyvyyttänsä enkä unhottaisi hänen varoitustansa. "Pony on oven edessä", sanoi tätini, "ja minä lähden! Jää tänne!" Näin sanoen syleili hän minua nopeasti ja meni ulos huoneesta, sulkien oven jälkeensä.
"Tääll' on tuttu ilmanpieli!" Deus hymyy, häll' on mieli, maan ja taivaan unhottaisi, olla pieni lapsi vain. Alla omenapuiden. Alla omenapuiden valkeina tuoksuvain lempeät äänet kuulen öisten kuiskijain. Alla omenapuiden onnea, murhettaan tuhannet ihmiset kuiskii kautta suven maan. Alla omenapuiden monet jo iloitsin päivät valontäydet täysin sydämin.
Nyt ensin jos jotakin lavertelevatkin, niin kylläpä pian taukoovat siitä puhumasta. TAAVI. Vähän sinä tunnet ihmisiä, Aro. Eivätpä taukoo. He eivät milloinkaan unhottaisi, että Pertti sai surmansa minun käteni kautta. Kuolemaani saakka he katselisivat minuun toisilla silmillä kuin muihin ihmisiin... Sellaista en jaksaisi kärsiä. Minun täytyy lähteä pois kotiseuduiltani nyt heti.
Niin, pojat, niin mun pillini meni ja niin tämä raha tuli, tietäkäät se'. Jos minä eläisin sata vuotta, niin en milloinkaan unhottaisi Tarkan sanoja, sillä juuri niin hän sanoi... Mutta onpas se sakramenskattua elämää, jota ryssä tuolla oven takana pitää!
Aamiainen oli syöty, ja meitä oli kutsuttu pois leikkitanterelta, kun Mr. Sharp astui sisään ja sanoi: "David Copperfield saa mennä vierashuoneesen". Minä odotin jotakin koria Peggotylta ja kirkastuin käskystä. Kun iloisena nousin sijaltani, muistuttivat muutamat, lähellä istuvat pojat, etten unhottaisi heitä, hyvyyttäni jakaessani.
Hän tapasi portailla rouva pormestarinnan, joka kyyneleet silmissä kertoi tänä kirottuna päivänä saaneensa kuulla asioita, joita hän ei koskaan unhottaisi. Henkikirjuri tapasi itse pormestarinkin, vaan mitä hän siltä oli saanut tietää, sitä hän ei koskaan ilmaissut Selmallensakaan.
Se varma tieto, että hänen nyt täytyi äitin velvollisuuksiin yhdistää isänkin velvollisuudet, teki hänen hellän huolenpitonsa lapsista ja talosta puolta suuremmaksi; hän oli niin onnellinen, niin autuas ajatuksissaan, kuinka hän kasvattaisi lapsensa ruumiin ja sielun puolesta niin, että heidän isänsä kotia tultuansa, jota Sabina ei vähääkään epäillyt, unhottaisi heitä nähdessänsä päästyn kärsimisensä.
Kuitenkin luuli hän, että hän vähittäin unhottaisi Emilin, kun ei hän nähnyt häntä; mutta kas, hän näki sangen usein pienen notariuksen, kuuli puhuttavan hänestä, sai selvän hänen ajatuksistansa, hänen elämänsä tavasta. Niin, ukko ei saattanut olla kertomatta hyväntahtoiselle luutnantillensa, että Emili "oikein oli parkunut", kuin hänen piti laulaa niitä värsyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät