Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Tuo suuri työ" kävi reippaasti eteenpäin, ja aina sen mukaan kuin tuo työ edistyi, joutui isän kuva syrjemmälle ja syrjemmälle, niin, runon loitsivassa valossa joutui se viimein vallan unheesen.
Oi armoa!... ei, voiton lisäks ei Hän saata ryöstää kyynelt' äidin kurjan. Se helmaan valakaa sen ystävän, Jok', ehkä kovin koitteleekin meitä, Tok' unheesen ei nöyrää mieltä heitä. Mua kummullen nyt viekää. Kiitos, rauhaan Nyt tahdon jäädä. Menkää, sitä toivon. Ma tahtoanne kunnioittaa tiedän. Jos tarvitsette, lähell' olen tässä. Kymmenes kohtaus. Kuin huoletonna juhlapuvussaan Nuo joukot käy.
Olemme aamun sukua Ja uuden ajan vahtia, Mi läpi yön ja kuoleman Vaan syöksee innossaan; Ja valtamme on rajaton, Sill' toivon maa se meidän on, Ja meidän on tuo vastaisuus Ja myös sen kaunoisuus. Ja maamme, valon morsian, Saa suuruuden ja kunnian; Me itse kuolkaamm' unheesen, Kun järven aaltonen; Sill' varjot täältä häviää, Vaan henki pysyy jäljellä; Niin vartijat myös pysyvi, Kun valon voimaki.
Näkymättömistä kielistä kumisi siellä vuoroin moni-ääninen laulu ja messu, vuoroin taas urkujen soitto. Kaikessa tuntui jotakin salaperäistä ja uteliaisuutta kiihoittavaa. Silloin pälkähti mieleeni ajatus, että enköhän jääkin tänne luostarin munkiksi. Tänne sitte häviän kansastani unheesen kuin särkynyt aalto, joka roiskahtaa saaren rantakiville. Ilmaisin sen ajatuksen matkatovereilleni.
Unhoitanpa kaikki enkä toiste tallustele näitä pimeyden polkuja, minä hurja. Oi, sinä nouseva päivä, säteile saloillemme! Unheesen upotamme silloin pimeyden työt. Sere. Ne unhoita, armaani, vaan Sere-kultaasi muista. Simo. Niin, sua muistaisin, vaan missä on nyt tulevain päiviemme toivo? Häpeä ja hävitys uhkaa tätä taloa, jota viinansakolla raskaasti rangaistaan.
Mit' ollut on, se saata unheesen nyt. Työt jalot mielessäni hehkuu vaan. Sua pahoitinko? Mua? Ethän vainen! Sit' aikaa muistaa vaan, mi vihdoin koittaa Ja kansaa, joka vapauden voittaa! Pahaako mulle? Ei! Mua kutsuu maine, Ja valmis olen sitä nauttimaan. Kun täys' on vilja, niin se leikataan. Ma toimiin ryhdyn uljaan', uhkamiellä. Viel' en mä murru. Voimaa mull' on vielä.
Sua lohdutan, kun olit lapsest' aikain Niin häijy, että oikein hävettää: Jos susi, koira, kissa taikka sika Sa nyt et lie se Jumalan on vika. Jo kauan kaiveli aarretta Hän Paulan rinnasta, Ei uhrannut kukkoja, kanoja, Vaan lempilauluja. Muut, valvoen keyri- ja juhannus-yöt, Jo löytää aartehen; Hän kaikki yöt valvoi ja päivän työt Jäi usein unheesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät