Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Kun Katri astui tupaan, huomasi hän heti miehensä istuvan kurtussa kulmakarvoin ja kysyi syytä tähän. Tommi luki koko saarnan Riston kopeudesta, julkeudesta ja nenäkkäisyydestä, sekä uhkasi taasen valmistaa hänelle aika selkäsaunan. "Jätä, ukkoseni, joskus selkäsauna velaksi," lausui Katri rauhoittaen. "Mitä velaksi, mitä, mitä? Vai niin, sinäkin rupeet tuon tuommoisen puolta pitämään? Mitä!"
Arvoitus näyttää menevän yli sinun ymmärryksesi... Minäpä autan sinua pääsemään oikealle tolalle, sillä heti ensi hetkellä käsitin, miten tämän hullunkurisen jutun laita oikeastaan on. No, kerrohan! Kuuntele siis, ukkoseni aloitti nimismies selityksensä, näyttäen kasvoiltaan hyvin varmalta ja huolettomalta, kuten kruunun virkamiehet yleensä.
Kun Antilla jälleen oli tomuinen myllymekko seljässä ja piippu suussa, veti Liisa häntä ahjon eteen penkille istumaan, pani kätensä hänen olalleen ja kysyi lempeästi: "Mutta sano nyt mullenkin, ukkoseni, missä tänään kävit?"
Vai niin ... luettele nyt kaikki...! Siellä ehkä onkin hienompaa kuin täällä kotona... Oi, että minun piti vielä kärsiä tämäkin hetki! Henrikson. Ei, kultaseni!... Minä en menekkään... Olen kotona sinun luonasi... Teen kaikki mitä voin saadakseni sinut iloiseksi... Emma. Kas siitä minä pidän!... Nyt taas tunnen oman vakavan ukkoseni. Oi sentään, kuinka olemmekin onnelliset! Henrikson.
Jos minulla edes itselläni olisi senkään verran, ukkoseni! vaan täällä on tavan takaa kesäiseen aikaan raha mennyt menojaan tuulen muassa"... Hän pisti kätensä takin povitaskuun ja sitte neuvotonna jälleen tyhjänä ilmaan. "No niin! ... niin!" tuli tuskaloisen hetkisen perästä.
Pane nyt maata, ukkoseni, ja levähdä. Minä sitten paistan sinulle sillin. Niin minun eukkoni tekee, eikä meillä koskaan riidellä, sen pormestarinnakin tietää. PORMESTARINNA. Voi, voi Hilleri. Minä sen suoraan sanon, että monta kertaa olen kadehtinut teitä ja ajatellut, että minä monessa muussa tyytyisin paljon vähempään, kunhan vain olisi sellainen kotionni kuin teillä.
"No niin, se on tosi, ja saammehan olla levolliset. Mutta etkös sinä jo ala laittaa itseäsi valmiiksi? Sinulla on niin paljon semmoista toimitusta, josta en minä tarvitse huolehtia." "Niin, hyvästi nyt, ukkoseni, minä menen heti ylös kotvaseksi." Sitte riensi hän portviiniputelineen huoneesta, samoten rappuja yläkertaan.
Menkäämme, ukkoseni". Tämä merkitsi, ettei sitä ollut vastaan sanomista. Vanhemmat jättivät nuoret yksinään, heidän viatonta huvitustaan nauttimaan. Paikalle jääneet asianomaiset huomasivat, että tähän viattomaan huvitukseen on tyytyminen ja antautuivat siihen sentähden rauhallisella mielellä. Linka istui toisen akkunan ääreen, eikä antanut tämän kohtauksen itseänsä vähintäkään koskea.
Loviisa. Mitä sinulta puuttuu? Olet niin kalpea. Henrikson. Olenko kalpea? Sepä on kummallista! Loviisa. Olet ehkä rauhaton jonkun asian tähden? Henrikson. En suinkaan! Kas, siinähän olet ukkoseni! Vihdoinkin olet noussut ylös! Henrikson. Minulla oli vähän työtä eilen illalla... Emma. Minä tiedän. Tuo kirjevaihto... Odota hetkinen, poikaseni! Kyllä minä selvitän asian. Emma.
"Sepä se, ukkoseni", vastasi vaimo; "ei sinusta kavalaksi; kutsuta vaan upseerit tänne". Me kokoonnuimme uudelleen, Ivan Kusmitsh vaimonsa läsnäollessa luki meille Pugatshevin julistuksen, jonka oli huononpäiväisesti kirjoittanut joku kasakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät