United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun olin polvillani hänen vieressänsä, hänen rintansa hiljaa nousi, hänen silmänsä aukenivat, hänen katseensa lepäsivät sanomattoman suloisella tyyneydellä minun kasvoillani, ja hän pikemmin huokasi kuin lausui kysymyksen: "Ovatko toisetkin pelastetut?" Ja Toby sanoi: "Kaikki, kaikki, ja Jumala siunatkoon teitä, master Hugh.
AKSEL. Siitä, että luitte kirjeeni, ja siitä erinomaisesta ystävyydestä, jonka minulle osoititte kertoessanne sen sisällön vaimolleni. Minä vakuutan minä en suinkaan AKSEL (samalla juhlallisella tyyneydellä):
Herttaisesti lepäsivät myös koirat, juostuansa kauan ja kiivaasti; lepäsivät, leuka käpälällä, tuolloin, tällöin avaten silmänsä, jotka jalolla tyyneydellä olivat teroitetut kohden verisiä otuksia kinoksella.
Niin voin tuhotuulia torjua nyt, Oma impeni, hempeä, hellä! Niin voin elon säissä mä seisoa nyt Niin tunturin tyyneydellä! M
"Olemmeko täydessä turvassa siellä? Eikö tuli voi päästä sinne?" "No eikö teillä sitten ole silmiä?" vastasi Natty semmoisen miehen tyyneydellä, joka on tottunut sellaiseen vaaraan, mistä vastikään oli päästy.
Stoalaisella tyyneydellä hän asetti sotajoukkomme tappelujärjestykseen. Vasen sivusta ulottui erään rapakon reunaan, oikea nojautui vanhaan pähkinäpuuhun. Toverit! lausui hän.
Hänen kaulassaan kimaltelivat kultaiset ketjut, jotka hän oli mieheltään saanut morsiuslahjaksi. Katri ei koskaan ollut vähääkään kateutta tuntenut, vaan aina hellästi rakastanut nuorempaa sisartaan, jonka luonto oli paljon runsaammilla lahjoilla varustanut kuin hänen. Nytkin hän tyyneydellä, mutta samalla myöskin sisällisellä levottomuudella katseli Annaa.
Majuri oli tointunut ja vastasi vakavalla tyyneydellä: Se aika jolloin Wittit taistelivat Hollannissa on jo vaipunut vuosisatojen hautaan, ja yhtä vähän kuin heidän aikansa on minun, voin minä muuttua heiksi. Se mikä lepää maan mullassa ei kuulu tähän. Oi, älkää sanoko niin. Mitä teidän edeltäjänne ovat voineet, sitä täytyy teidän ei ainoastaan tahtoa vaan voidakin.
Miehekkäällä tyyneydellä, mutta kuitenkin hiukan levottomalla mielellä odotti hän kuulevansa paroonin huulilta sanan "yksi".
Rimpisen tervehdykseen vastasi hän pyytämällä tätä istumaan alkaen sitten kylmällä, hermostumattomalla tyyneydellä keskustelun. Ensimäinen kysymyksensä oli Rimpiseltä: Onko herra kauppamatkustaja? Mitenkäs herra Haataja on semmoiseen käsitykseen päässyt! Tai erehtyisittekö ulkonäössä? Minähän olen vaan työmies ja kuulun lakkolaisiin! Ei se ole erehdys! vastasi Haataja.