Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Hellävaroen hän ikäänkuin sulkee sisimpämme käteensä, karistaa siitä pois paljo ja osoittaa sitte meille: katso, noin paljo hyvää oli sinussa. Luulen, että moni pyhäkössään palvelee tällaista tyttölasta, vaikka me »huvittelemme» toisten naisten seurassa. Nyt en tahdo kirjoittaa enää. Elämä on taas ollut vähän paremmalla puolella. Koetan tehdä työtä. Olen ollut uskoton tytölleni, ja olen yhä.
Jo niitä pitää olla ilkeitä ihmisiä. Ja vielä ovat sukulaisia olevinaan. Sanoinhan minä jo tytölleni, kun se sen Heikin otti, että pahankurinen se on. Menepäs ja kirjoituta anoppimuorisi ainoa lehmä! Sekö sen on kirjoittanut? Sehän se on. Sehän se on viekoitellut Kallen kelloja vaihtamaan. Viisitoista markkaa määrää väliä, ja sitten tehdään velkavekseli.
"Ja mitä varten sen hänelle annoit; sinunlaisesi ei minun tytölleni tarvitse mitään antaa", tiuski emäntä. "Minä näin Riitan mielen sitä tekevän", vastasi jo vähän tyyntyneenä, "ja Riitta on niin hyvä tyttö, jotta hänelle antaisin, vaikka mitä itsenikin, vaikka hänen äitinsä onkin tuommoinen papumylly." "Entäs sitte sinä, herra ja mestari?
Lämmin liikutuksen laine läikähti hänen kasvoilleen hänen nähdessään, että se, mikä seurasi, tarkoittikin erityisesti häntä. Kun kerran nuorena aloin tätä päiväkirjaani kirjoittaa, omistin sen tytölleni. Täytyyhän minun jo senkin tähden kirjoittaa tähän jotain nyt, kun olen nähnyt sinut jälleen. Me muutimme tänne sentähden, että minä tiesin sinun asuvan täällä ja rukoilin Elinaa muuttamaan.
Mieleni oli apea, minua suututti ja kirveli, mutta ei auttanut muu kuin ajele pois yksinäisyyteesi ja ikävääsi, josta nyt olit neljäksi päiväksi saanut silmäillä onnellisten asuntoihin. Olin yksin, yksin tunteeni vallassa. Kirjoittaa aioin tytölleni, mietin jo alun ja lopun ja keskelle mehevät paikat. Siitä olisi tullut lämmin, kaunis, liikuttava rakkaudenkirje. Mutta siitä ei tullut mitään.
Hämärtyvän kesäillan valossa omassa huoneessaan Toini avasi saamansa paperikäärön. »Tytölleni», hän luki päällekirjoituksena. Jossain sanotaan »Syvyydestä minä huudan sinua». Liekö seuraava sana »Jumala» sitä en muista. Enkä minä sitä sanaa tarvitsekaan, sillä minä en tiedä, onko sinua olemassakaan, sinä ihmisten Jumalaksi kutsuma maailmojen luoja. Mutta nuo sanat sopivat joka tapauksessa minulle.
Ne olivat kuin lumi, kun hän ne kohotti ja katsoi suoraan joukkoon, lakaten melomasta. »Ne rahat, jotka vaskesta valetaan, ne annetaan vaivaisille. Tytölleni olisin kelvannut, vaan en kelvannut vanhemmille!» Se tuli värähdellen kuin vihlova valitus, saaden kuulijat miltei säpsähtämään. »Mikäs sen nyt on ei se ole ikänä tuollalailla laulanut?» »Ole vaiti ja kuuntele!»
Päivän Sana
Muut Etsivät