Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän tunsi ainoastaan suurta tyhjyyttä koko ruumiissaan, aivan kuin liha, veri ja luut olisivat sulaneet ihon alta pois, ja kosketellessaan esineitä huomasi hän sormiensa kovin vapisevan. Hän toipui oikein vasta kirkossa alttarin edessä seisoessaan. Naimisissa! Hän oli siis naimisissa! Kaikki, mitä aamun koitosta asti oli tapahtunut, tuntui hänestä unelta, oikealta unelta.
Ja senvuoksi kaikki matkustajat, sen kuultuansa, heti heräsivät äskeisestä mielialasta rannalla, ja ymmärsivät, missä he olivat, että oli erottu maasta, jätetty ystävät ja tutut, ja kuljettiin aukealla ulapalla, että keskellä tätä aukeaa tyhjyyttä oli vaan pieni laivan pinta-ala, jossa he matkustajat nyt kaikki olivat, hyvin lähellä toisiansa, ihan sattuman yhteen tuomina, tuntemattomina ja vieraina toisilleen.
TOMMI. Aukene, musta maa! ANTON. Olkaat ärjymättä, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme, totisesti, mutta koetetaan nukkua. Kolmas Osa ARISTARKUS. Sano, vartija, mitä kello on. 1:N SOTAMIES. Neljä lyönyt. ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengittäneet tätä tyhjyyttä? 1:N SOTAMIES. Seittemän tuntia. ARISTARKUS. Viisi on siis jäljellä. Hyvä! Haa! Hyvä! ANTON. Viisi tuntia!
Silloin hänen mieleensä tuli vielä kerta mennä katsomaan paikkaa, missä hän oli elämänsä elänyt, ennenkuin hän lähti pois kenties ainaiseksi! Ja niin hän seisoi, poika rinnallaan, molemmat tuijottaen samaa tyhjyyttä.
Kauan aikaa, kykenemättä mitään varsinaista ajattelemaan, katselin kuinka karsi kynttilässä kasvoi kasvamistaan, taivuttaen verkalleen punaista päätään. Harmaat seinät puhuivat mulle jotain, en ymmärtänyt mitä; tyhjyyttä kai puhuivat tyhjään sydämmeen. Pienestä akkunasta välähti joskus tähtikin; kyllä sekin jotain puhui, mutta en ymmärtänyt tähden kieltä ... kenties ei puhunutkaan mitään.
Hän ei voinut ymmärtää tätä tunnetta, sillä hänhän oli vielä eilen ollut yksin haltijana täällä, siitä asti kun hän oli palannut kesälomalta kotia, eikä hän ollut tuntenut mitään tällaista tyhjyyttä.
Tohtorinna kääri peitteen paremmin hänen ympärilleen, siveli kiharat pois otsalta ja kuiskasi hiljaa: »Jumala sinua siunatkoon, poikani!» Erkki tunsi kyyneleen putoavan otsalleen. Tohtorinna itki, ei sitä tyhjyyttä, jonka hän tiesi tuntuvan Erkin poislähdettyä, vaan paremmin ajatellessaan sitä, mitä tämä tunteellinen, suljettu ja arka lapsi vielä elämänsä ajalla saisi kärsiä.
Aina vaan olen katsellut tämän maailman tyhjyyttä ja nureksinut omaa rauhattomuuttani. Tässä on varmaankin joku erehdys, jota minun täytyy kysyä kristiveljiltä ja sisaritta. "Valitin siis heille tilaani. He kysyivät minulta, että enkö tunne itseäni syntiseksi. Myönsin sen, mutta sanoin epäileväni, ettei tämä tunto ole totinen.
Nyt palasin sinne eräänä päivänä, jolloin taivas oli harmaa ja ilma raskas, aivan kuin kuolehtunut. Maasta ja puista nousi selvä syksyn haju. Kaikki minusta näkyi ilmottavan vanhuutta, väsymystä, tyhjyyttä ja yksinäisyyttä; kaikki näytti kylmyydestä haihtuvan ja vähitellen jäätyvän, ja kaikkialla tuntui niin hiljaselta kuin hautajaisissa. Astuin kotia päin.
Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta eikä Herra ollut tulessa. Kuinka turhat ovat ihmislapset, Kuinka ahtaat heill' on ajatukset! Suuruutta he muka tavoittavat, Vaikka ajelevat unikuvaa, Jonka tyhjyyttä jo lapsi nauraa.
Päivän Sana
Muut Etsivät