Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Suurenmoista! Sadunomaista! Esteri jatkoi ääni väristen: »Täällä kinoksessa, repaleisena, entistä maailmaa ympärillään ainoastaan muutamia kirjoja ja marmorinen Kristus!» Lauri levitti silmänsä ja katsoi pitkään Esteriä. »Sinä luulet, ettei hän ole talonpoikainen?» »Ei varmaan!» Savunhajuisessa tuvassa ei ollut sisustusta muuta kuin sänky, pari tuolia ja matala kaappikulu.
Vilkas nuoriso muodosti heti piirin vanhan isännän ja Henriikan ympärille, mutta ennenkuin piirileikki ennätti alkaa, ajoivat pihaan kääsit, joissa oli myöhästyneitä, rakkaita sukulaisia Sundista. Piiritanssista ei tullut mitään, mutta sen asemasta alottivat soittajat reippaan "neliaskelisen" suuressa tuvassa, jonne nuoriso nyt kiiruhti.
Niin pian kuin lapset huomasivat, että heidän isänsä oli tunnustanut oudon muukalaisen langoksensa ja siis eno Kasperiksi, lähtivät he juosta tapittamaan äitinsä tykö ja hengästyksissään sanoivat he; "eno Kasperi on tullut." "Olkaa joutavoimatta!" sanoi äiti. "Oikein todella; isä ja eno tuolla tuvassa syleilevät toisiaan ja itkevät", vakuuttivat lapset. Sen kuultuaan lähti emäntä heti tupaan.
Ukkosen ilman tullessa on luonto tyyni, mutta raskas, ja jotakin sen tapaista jotakin uhkaavaa tunsi Liisukin sydämmessään, kun hän ääneti istui äitinsä kanssa tuvassa. Täällä oli tukehuttavaa, vaan ulkona raitista, sinne siis hänenkin täytyi rientää.
Hän ei voinut vastata juuri mitään, mutta kaiken päivää hän siitä itsekseen kärsi. Illalla istuivat he kahden tuvassa; silloin hän alkoi. "Sinä olet nyt kyllästynyt Hegglidiin?" "Noo, sitä en juuri tiedä ." "Hegglid ei ole mikään huono talo." "Ei olekaan". "Parempi se on nyt, kuin ennen minua". "Sen kyllä uskon". "Ja ... totta puhuen, on niitä hiukan rahojakin". "Rahoja?"
"Siellä, missä goottien viimeiset uudisasutukset ympäröivät Alppien harjanteita, korkealla Scaranzian vuorijyrkänteiden välissä, siellä, missä hento Isara kuohuen murtautuu kivirotkoista bajuvarien laaksoihin, siellä oli isäni yksinäinen talo. "Minulla ei ollut muuta huvia kuin ankara työ, kesällä yksinäisillä vuoristolaitumilla, talvella savun mustuttamassa tuvassa värttinän ääressä.
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Istuin maalle marjaiselle, Nukuin nurmikkokeolle; Tuli vieras viiviköltä, Koiransuoli koivukolta, Jok' otti minun omani, Piti piikakunniani. Menin itkien kotihin, Itkien ison pihoille; Iso torui ikkunalta, Emo aittansa ovelta, Veikkoni veräjän suulta, Sisko sillan korvaselta Ollut ei turvoa tuvassa, Armoa katosten alla.
Vieraan tulo emäntää ilahutti siinä toivossa, että nyt syntyy tuvassa ainakin keskustelua, joka voi johtaa isännän mielen vähemmin huolenalaisiin asioihin. Sillä mikään ei ollut hänestä niin raskasta kuin se, että hänen miehensä synkeänä mietti ja tuijotteli. Valkolan Juhon astuessa tupaan havahti Hautalainen, nousi ylös, kutsui vieraan istumaan penkille ja toi tupakkalaatikon.
Olipa jommoinenkin joukko rattaita rusthollin pihalla, ja tuvassa oli koolla koko tuo mahtava sukukunta. Siinä istui miehiä miesten vieressä, kellä pitkävartiset saappaat, kellä rautanaulaiset sidekengät jaloissa, kolmikolkkaiset hatut päässä, kellä kärki- kellä laitapuoli edessäpäin.
"Siell' on pyssyt paukkavaiset, Siellä miekat välkkyväiset, Siellä rauat raatelevat, Terävät teräasehet." "Pyssyt on surmana soassa, Miekat miehillä käsissä; Tuttuna ovat tuvassa, Kammarissa kaunihina. Tee vaan sinne yösiani, Pane kaksin villavaipat, Pane kaksin korvatyynyt, Kaksin liinaiset lakanat."
Päivän Sana
Muut Etsivät