United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vankilassa olen kaiken aikaa harjoitellut puusepän työtä ja olenkin saavuttanut siinä niin suuren kätevyyden, että minulle viime vuosina uskottiin hienoimmat puusepän työt. ARO. Oikeinpa mestariteos! Moisella kätevyydellä voisit ansaita rahoja vaikka missä maassa tahansa! TAAVI. Niinpä itsekin olen tuumaillut. Eikä Amerikassa työnansiota puuttune. Kahdeksas kohtaus. Entiset ja tulleet.
Ja jos olen oikein arvannut hänen ajatustensa juoksun, niin hautoo hän mielessään jotakin erikoista. Hän on joskus jälestäpäin tuumaillut, että paljokohan tuo tuommoinen saunalaitos meillä tulisi maksamaan.
Kauan oli äänetönnä nuori kirkkoherra. Tuo äkkinäinen ahdistus oli karkoittanut hänen mielestänsä kaikki, mitä hän edellisenä iltana oli ajatellut ja tuumaillut sanoaksensa. Mitä minun pitää tälle laumalleni sanoani? kysyi hän itseltään. Hän ei muistanut esipuhettansa, hän ei muistanut tekstinsä ainetta. Hän oli aikonut puhua heille miehen tavoin.
Salissa Hemmi kohtasi rovastin ynnä Maarian ja Niinin. Niini oli tuumaillut seminaariin lähtemisestänsä, ja rovasti oli sen sopivaksi nähnyt, koska Niinillä siihen oli halua. Nyt sanoi myös Hemmi päättäneensä lähteä pois Helsinkiin, vieläpä aivan heti; hän tahtoi vain sanoa jäähyväiset ensin. »Kaikkipa nyt aiotte meidät jättää», lausui rovasti.
El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei sentähden, että olisi millään tavalla katunut, että tähän toimitukseen oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlillä, maksaisi kyllä piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi hänet olettamaan, että karavaanissa oli noin sata henkeä, niitten joukossa vaimoja ja lapsia.
Kaikki on niin kirkasta, että hän tuskin muistaakaan, miten pimeältä hänestä kerran näytti ja miten kauan hän on tuumaillut tienhaaroissa. Kun hän koettaa muistaa jokaisen päivän matkaa, niin hän ajattelee matkan päätä, eikä voi tehdä selkoa itselleenkään, miltä se on tuntunut siihen aikaan.
Mutta hämillään ja lakkiaan pyöritellen Jehu kääntyi apteekkarin puoleen: Minä tuota lähdin kysymään ... pistäysin ... että paniskohan se patruuna hyvin pahaksi, jos tuota minä niinkuin kesken vuoden... Kesken jäi lause. Mikä päähäsi nyt on pistänyt? Pois palveluksestako pyrit? kysyi kummissaan apteekkari. Niinhän minä sitä olen vähän tuumaillut, että jos ei patruuna pahastuisi...
AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli. JUHANI. Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina? LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. JUHANI. Häh? AAPO. Mies hourii taas. JUHANI. Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia! AAPO. Ole huolimatta. Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot.
Rouva Ivarsson laski kutimensa ja nojautui tuoliin. Hän näytti vaipuvan syviin mietteisin. Niin, sitenhän sen laita on, sanoi hän vähäisellä huokauksella. Mutta minkätähden niin on? Sitä minä olen tuumaillut koko elämän ikäni. Katsoppas vaan Gerdaa! Hän on niin lahjakas, ja niin tietohalukas sitten!
»Tarkoitatteko isääni, sir?» kysyi Robin. »Tepä sen sanoitte?» tokaisi Alan. »Se herrasmies, jota tarkoitan, oli kyllin häpeämätön liittääkseen Campbell-nimen omaansa.» »Isäni oli vanha mies», vastasi Robin, »ja naimiskauppa oli sopimaton. Meistä, sir, tulisi parempi pari.» »Sitä minäkin olen tässä tuumaillut», lausui Alan.