Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Eikähän Jumalalle kuulu kelpaavan kuin harmaa.» Samassa tuli sedän emäntä happamet sieramissa oikein kiirein askelin kamariin, vihasena, että henkeä ahdisti ja tulta silmät oksenti. Hän vaan koetti hallita ja siivolleen tuumaili, että »setäsi laittoi hakemaan pois. Kuului olevan asiata tärkeätä.» »Sanokaa sedälle että ensi päivinä tulen», tuumailin naurahtaen.
"Siinä minä makasin ja tuumailin kaikenmoista, niin että pääni kävi yhä kuumemmaksi, kunnes vihdoin olin ajaa jytkyttävinäni rattailla Ison-Olan kanssa." "Niin, rattaat ne palasivat tyhjinä kotiin!" sanoi kapteeni huoahtaen... "Saat nähdä, että hän vielä tulee vaunuissa Giljelle!" tuumasi tohtori.
Isä sanoi, että olisi siitä sietänyt saada enemmän, kahdeksankymmentä markkaa, ja sitä minäkin aioin teurastajalta pyytää ja vähän itsekseni tuumailin Montinin rouvankin luona, vaan kun rouva ei enempää tarjonnut ja sanoi ettei enempää kannata antaa kuin sen kuusikymmentä viisi, niin minä ajattelin, että tottapa ei sitten.
Kirkkoherrassa on jotakin karhumaista ja siksi hänellä onkin karhun talja rekensä perässä. Minä pelkään kaikkia kirkon herroja, suntiosta alkaen kirkkoherraan asti. Maisteri sitä vastaan on kaikkien lemmikki, sillä maisterissa on jotakin hyvää, jota kaikki rakastavat." "Silloinhan minä vasta tunnustaisinkin olevani maisteri", tuumailin minä.
NYYRI. Niin sanot sinäkin, mutta olitko asioistasi vaaria ottamassa? Mitä vielä! Tiesi missä kuhnailitkaan ja päästit... LALLI. No akka, ole ällistelemättä! NYYRI. Niin ... niin. Sillanniemen tien hän otti, niinkuin äsken sanoin. "Nyt menen miehille tämän julistamaan" näin tuumailin ja tänne riensin. Se nyt oli toimittamani. Mutta taas lähden!
Minä tuumailin juuri, keitä nämät vieraat mahtoivat olla, kun rouva P. tuli kutsumaan minua iltaselle ja ilmoitti saaneensa enemmän vieraita, nimittäin paronitar S:n ja hänen veljensäpojan. Olin kovin väsynyt, jonka vuoksi ei minun tehnyt mieli iltaselle mennä; minä sentähden vain kiitin emäntääni kutsusta, sanoen, ettei minua haluttanut ruoka.
"Sepä kummallinen mies on", tuumailin minä. "Kyllä hän toimastaankin on kummallinen", myönsi Leena ujosti, "mutta hän ei taida olla oikein viisas." "Mikä hänen nimensä on?" kysäsin taaskin; en niin paljo uteliaisuudesta, tahdoinhan vaan sanoa jotakin, saadakseni tuon kauniin vieruskumppanini yhtymään pitempiin puheisin kanssani.
Olin jo joutua epätoivoon... Silloin pelasti minut pulasta sukkela tuuma... Olihan meillä ompelumasina, jonka salaisuudet minäkin tunsin. »Minä ompelen itse puvun itselleni.» Niin tuumailin ja päätin ryhtyä toimeen. Löysin erään vanhan punaisen- ja keltaisen-kirjavan sohva-vaatteen, jonka huomasin nurin käännettynä kelpaavan mainiosti joksikin velikullan puvuksi.
Sitte veti ukko raskaan kelkkansa lähimmäiseen taloon, jossa hänelle lämpösessä suojassa annettiin pari kuppia kahvipunssia. Sitte kertoi hän tapauksensa, joka hänestä itsestään ei suinkaan ollut niin kumma, kuin hänen kuulijoistansa. "Minä nyt tuumailin", kertoi ukko, "että yhtä hyvä olisi laskea mäestä alas, kuin saada raskaan tiilikelkan kinttuihini. Senpätähden niin teinkin.
Sillä hetkellä kaikuivat mielessäni ne sanat, jotka noin kuusi vuotta takaperin olivat minua rohkaisseet, kun ensi kerran kouluun lähtöäni tuumailin ja aikeeni toteutuminen näytti miltei mahdottomalle: "Jumalalle ei ole yhtään asiata mahdotonta." Mistä olivat oikeastaan varat tulleet, joilla kävin kolme vuotta noin tuhannen markan kulutuksella koulua seminaarissa? Velaksiko?
Päivän Sana
Muut Etsivät