United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä aina syysöisin näkyy Meskalan kosken ympärillä. Niini katseli rapuvalkeita ja kuunteli sirkkaa, joka lauleli takankolossa. Moni ison kartanon lapsi olisi kamalana pitänyt sirkan sirinää, mutta Niinille se oli vanha tuttu. Se oli hänen kumppaninansa yksinäisyydessä, se oli hänen lapsuutensa ystävä.
Sulasta armost' työnsä meille myövät Markoista taiturimme nää: He kivistämme limppujansa lyövät, Ja limppunsa he tosin kyllä itse syövät, Mut kivet omiksemme jää. Sieniä ja sekamelskaa. Kun astuin «väntsaliin», taas hauskan parin näin: Hämeestä herrasmies, jok' oli mulle tuttu, Puhuttel' outoa, ku, selin minuun päin, Piteli hinkkiä: siin' oli pieniä Santarmilt' ostetuit' oravisieniä.
Tummain puiden kesken lentää Huima aalto valloillansa, Ilomielin orava entää Sammalkatto-suojahansa; Kaukaa metsän siimeksellä Kukertaapi kyyhky hellä. Kultaviljaa tuutii tuttu Aamutuuli pitkin sarkaa, Yllään valko-talvinuttu Jänis poikki pellon karkaa; Kuusen alta väijystänsä Tähtää miesi pyssyllänsä.
Kerran soisin helkkiväksi Kanteloni kotoisen Pohjan peippo täältä läksi Luokse lännen impyen, Tässä tuhat suuteloita Impysen no, katsos noita! Hurmemehu kieleltänsä Solui, peipon juotteli, Vihki lauluun, äänessänsä Uusi kieli värähti, Perussävel tuttu vainen On, ja se on suomalainen. Nouda, peippo, saloillemme Eteläistä purppuraa, Loihde kukkaan kinoksemme, Vehmakkaaksi kalve maa!
»Oli aikomus pitää vain pienet häät, ettei olisi kutsuttu kuin sukulaiset ja joku kaikkein paras tuttu, mutta Iikan toverit sanoivat, ettei siitä tule mitään. Harvoin he ovat maissa ja harvemmin saavat olla häissä, sanoivat, ja merimies on siksi kunnollinen mies, ettei sitä hiljaisuudessa haudata eikä vihitäkään.
Päivän kuljettuamme omalla hevosella, jouduimme jo matkamme päähän. Mutta minäpä hämmästyin nähdessäni tuon »Armonlaakson», tuon kuuluisan Naantalin kaupungin, sillä silmissäni se näytti enemmän jonkun suurehkon kirkonkylän kuin kaupungin näköiseltä. Me ajoimme leskirouva P:n taloon. Tämä rouva oli enoni tuttu, ja eno oli jo ennen pyytänyt saada jättää minut hänen turviinsa.
Vaan ilo kävi surunsekaiseksi Hans Nilsen'in aloittaessa: "Rakkaat veljet ja sisaret! Minä seison tässä sanoakseni teille jäähyväiset!" Oli sittenkin niin hyvä kuulla häntä. Vanhat innostuneina nyykäyttivät päätään, hymyillen toisilleen. Se oli vanha tuttu ääni, tunnetuita voimakkaita sanoja Haugen omasta ajasta, jolloin hyvä viini ei vielä ollut käynyt laimeaksi ja sekoitetuksi.
Ne menivät, rouva ensin, sitten tyttö ja sen jälestä herra ja isä yhtaikaa, mutta äiti meni vasta viimeksi ja tuli kohta takaisin melkein juoksujalassa kiirehtien kyökkiin. Ketä ne oli nuo? Se herra on papan vanha tuttu. Muuta ei äiti joutanut vastaamaan.
Sentähden täytyyki kaivoilla ja vesisäiliöillä, joihin sadevettä ko'otaan, toimeen tulla. Taivas on niin kirkas, ja tähdet niin loistavia, että yöllä voi lukea tähtien valolla. Myrkyllinen Samum-tuuli on täällä hyvin tuttu. Huolimatta huonosta viljelyksestä, tuottaa Persia kuitenki monia tärkeitä tuotteita.
Minä olen muskettisoturi vaan toistaiseksi, sanoi Aramis nöyrästi. Kyllä näkee ett'ei hän ole kaukaan saanut sanomia lemmityltänsä, sanoi Athos hiljaa; mutta mitäs siitä, se on meille tuttu asia. No, niin! sanoi Porthos, minun mielestäni on tässä varsin helppo keino. Mikä? kysyi d'Artagnan. Hän on luostarissa, niinhän sanoit? kysyi Porthos. Niin.