Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Ajanko kovemmin? taisin kysyä, ikäänkuin minulla olisi ollut tulinen tuska pois hänen vierestään. Kyllä nyt saan ikäni olla poissa Hetvin vierestä! Siten tuskitteli nyt Taneli kenenkään tietämättä. Tulkaa juomaan kahvia, vieraat tulkaa, kutsui emännän ystävällinen ääni. Tulkaa juomaan ja menkää sitten matkoihinne, sanokaa niin emäntä, virkkoi joku.
Niin, tee vaan se!... Rääkkää vaan minua tuolla murha-aseellasi!... Jatka vaan sinä!... Mutta tulet vielä kerran katumaan... Saat vielä kaivatakin minua... Omantunnon tuska tulee sinua kalvamaan... Mutta puhalla sinä vaan... Kerran sinä vielä puhaltelet minut hautaan... Ja viimeisellä tuomiolla saat vastata teoistasi. Muista se! Krokodiili!
Kauhistuneena Julius hypähti paikaltaan. "Onko jumalankieltämisen, jumalanpilkkaamisen henki tarttunut maailman voimakkaimpiin miehiin? En jaksa kuunnella sellaista puhetta." Hämmästyneenä kuningaskin katseli tavallisissa oloissa niin vaiteliasta ystäväänsä, jonka tarkoin suljetusta rinnasta kauan polttanut, kamala tuska äkkiä leimahti esille.
Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia niin kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että se aina vähän päästä käsiin katkesi... Ja sitten oli aina tuska sitä liittäissä ... mikä liekään niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun aina vähän päästä katkesi. Eikä nauhakaan pyörän päällä pysynyt!
En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan, ma koko päivään, yöhön, kunnes toinen kohosi aurinko maanpiirin yli. Pistäytyi säde pieni vankilaamme tuskaisaan, ja kasvot neljät näytti kuvani oman mulle onnettoman. Surusta silloin kättä kahta purin, nää luullen, että minun nälkä oli, äkisti nousivat ja virkahtivat: 'Ah, isä meitä syö, se meille tuska vähempi on!
Huudon kuullessaan kovin murheutui jalo Glaukos; rintaa raateli tuska, kun ei hän saattanut auttaa.
"Toisen kerran kerrot minulle koko jutun," puhui Glaucus, "sillä nyt meidän täytyy ajatella haavoitettua." Ja näin sanottuaan alkoi hän sitoa Vinitiuksen käsivartta. Crispus kostutti vedellä hänen kasvojaan, mutta siitä huolimatta oli tuska niin kova, että hän vähäväliä meni tainnoksiin.
Sua kiittäin, ihmisneroa kiittelen. Suloisten hortolienten yhdysjuoma, Salaisten surmavetten hengen-luoma, Nyt mestarilles ollos armoinen! Sua katselen, ja tuska lieveneepi, Sua kosketan ja rauha hymyileepi, Ja hengen tyrsky talttuu vähittäin: Vesille viiletän mä väljemmille, Miss' aava pinta välkkyy kristallille, Uus' aamu viittaa ikimaille päin.
MARGARETA. Anian, oi Anian! ANIAN. Sinä käännät pois sun kasvos, sinä hylkäät minun! MARGARETA. Miksi, onneton? ANIAN. Onnettomuuteni tähden. Mutta älä heitä minua, minä vaipuisin pimeyteen! MARGARETA. Lemminhän sinua, mun armas ystäväni. Mutta, korkeuden Jumala! nyt mun lemmessäni, voi mikä ahdistus ja tuska, Anian, tuska ijankaikkinen!
Hän oli tietänyt, että heidän täytyi erota, mutta kaipaus oli kai ainoa tuska, minkä hän oli tuntenut; muuten oli hän edelleenkin »tuo suuri», enemmän kuin koskaan kokonaisen kansan rakkauden nostama, sillä sinä syksynä tiedettiin, että Vänrikki Stoolin tarinoiden piti ilmestyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät