Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Nyt sai Anna aikaa, alkaa samarialais-työtänsä myös Anttia kohtaan. Hänen oli, paratkoon Jumala, huonosti asiat. Tauti oli Ojamyllärille kovempi ja kiinteämpi, kuin kaikille muille; sen lisäksi tuli vielä sisällinen tuska, se mato, joka ei kuole, ja se tuli, joka ei sammu.
Mutta minkä vuoksi alkoi Annan sydän tätä kuullessaan tykkiä lähes kuuluvasti, minkä vuoksi hänet äkkiä valloitti sisäinen tuska? Neuvoksetar jatkoi tyynesti: Tämän uutisen pitäisi minua ilahuttaa, kun hän itsekin on niin tyytyväinen, mutta lyhyeen hän aikoo jättää X:n vielä tänä kevännä, on omasta pyynnöstään tullut muutetuksi pieneen joen kappeliin kauvas erämaahan.
Ja tuo vertaus iski häneen kuin ahdistava tuska, ja revolveri pöydällä oli niinkuin vaatteet, joita Kyllikki taasen alkoi riisua. »Mitä sinä oikein tarkotat tahdotko tehdä minut hulluksi?» huusi hän tukehtuneella äänellä, repien molemmin käsin epätoivoisena tukkaansa ja syöksähtäen rajusti ovellepäin. Kyllikki tunsi veren ja lämmön palaavan tyrskyten ruumiiseensa.
Kahdentoista oivallisilla hevosilla ratsastavan matkakumppanin hopeoitetut miekat, kirjotaotut aseet ja kullalla kirjaillut abajat välkkyivät aamu-auringossa. Sitten tuli Abdallahin ratsutamma, jota orja kuljetti. Kauniimpaa juoksijaa kuin tämä oli tuskin lienee. Se oli heimokunnan uljuus ja kaikkein beduiinien kateus ja tuska.
Huhtikuu meni ohitse, Toukokuu niin ikään, ilma muuttui yhä lempeämmäksi, ne äärettömän isot jääjoukot, joiden päähän ei mikään silmä kantanut, lohkesivat tuulen ja virtojen ajeltaviksi möhkäleiksi, ja avoinna välkkyi väljä meri, jota ystävämme tuska sydämessä alituiseen katselivat, tähystellen laivoja, jotka päästäisivät heidän heidän pitkästä vankeudestansa.
Vanhat tarkkasivat hyvin huomaavaisesti, ja ukon kasvoista näytti, kuin häntä olisi jonkinlainen laiminlyömisen tuska alkanut ahdistaa. »Jumala armahtakoon», pääsi vaarilta, »tuleekohan nytkin köyhä vuosi?» Mutta emäntä virkkoi katsellen miestään nuhtelevasti: »Minä olen monta kertaa sanonut tuolle, että hän on liiaksi huolimaton ja helppo uskomaan niitä.
Seurakuntalaiset ottiwat meidät kaikella ystäwyydellä ja kunnioituksella wastaan, mutta minun sielussani oli kowa sisällinen tuska, sillä tunsinpa, minkälaisen sielunpaimenen he nyt saiwat ja hirmuinen, polttawa edeswastaus tuntui makaawan päälläni. Meidän elämämme ei parannut sielläkään; mitenkäpä se oli mahdollistakaan, sillä kerran sille kannalle joutunut elämä ei woi koskaan parantua.
"Herra Claudius, nyt on lähdön hetki tullut", sanoi Ilse ja siihen saakka pontevasti hillitty eron tuska kuului jokaisesta hänen sanastansa. "Minun täytyy välttämättömästi lähteä kotiin, ell'en tahdo, että kaikki menee päin mäntyyn Dierkhofissa.
Kastele siipiäs, henki: Ilohettehesen, Tulikoskusehen Sydämmen innokkaan! Kastele siipiäs, henki: Hurme sankarien, Tuska kärsivien Tulta suonihis saa! Kastele siipiäs, henki: Usko Jeesuksehen, Armonistuimehen Jumalan Karitsaan! Kastele siipes ja iske: Lennä taivas ja maa, Halki Haadeskin saa Elämän virrasta juo! Hiiluksella. Katsos nuorukainen, Tulta hehkuvaa!
"Tietääkö setä, että se on rukousta kuin Herraa avukseen huudetaan, silloin kuin murhe ja tuska on, sillä Herra se on, joka tuskista pelastaa? Hän on meidätkin pelastanut, kun olemme Häneltä apua huutaneet", puheli pikku Helmi. Kapteeni oli yhä vaiti. "Onko setä koskaan rukoillut? etpä sinä puhu enään mitään", uteli ja kummaili Helmi.
Päivän Sana
Muut Etsivät