United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä oli kauan tehty työtä, ehkä satoja vuosia ja yhä tehtiin, oli metsä voitettu ja kivien valta kukistettu, päästy siihen varallisuuteen, mihin pyrittiin, tulemaan omillaan toimeen ja omistaan elämään ei mitään ulkonaista komeutta ja turhuutta, ei mitään vierasta herrasväriä, niinkuin Hämeessä ja Etelä-Suomessa sekä vaatteissa että rakennuksissa.
Ainoastaan elämää varten, joka on täynnä laiskuutta, ilman vastuksia ja vaivoja, elämää täynnä turhuutta ja kiiltoloistoa. Mikä on hienojen naistemme halun ja pyrkimisen päämaali?
Mikä rikkaus ja mikä edesvastuu seuraakaan tätä sormusta! Valta! Kunnia! Kuolematon maine! huudahti Regina riemuissaan. Ole varuillasi, tyttäreni! virkkoi Meri alakuloisesti. Nuo sanat ilmaisevat sormuksen suurimman vaaran. Vanha Perttilä katseli sormusta ja nuoria pilkallisesti hymyillen. Kissan kultaa! sanoi hän. Turhuutta! Joutavia koristuksia! Väärää kunnianhimoa!
Ainaiseksi...! Kuinka tuo sana oli kolkko. Ja kuinka elämä yhtäkkiä muuttui elottomaksi. Ilot, huvit, soitto, laulu, kirjat kaikki olivat viehätyksensä kadottaneet. Ei kannattanut ajatella mitään, eikä tuntea mitään. Muistot olivat lakastuneita kukkaisia, toivot kuolivat ennen syntymistään. Turhuutta koko elämä!
Niin neitsyt Maria tuli hänen tykönsä, sanoen: "Poikani, sinä tulisit mielelläs äitisi tykö. Vaan jos tahdot tulla meidän seuraamme, pitää sinun pakeneman kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoitteleman hyviä ja puhtaita tapoja; sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta, eikä se, jolla niistä on ilonsa, taida olla meidän kanssamme."
Ehkä osoittavat jonkun virvatulen ja saavat jonkun herkkäuskoisen hyppäämään sen jäljestä, kunnes huomaa, poloinen, ettei se mitään ollut. Ei, hyvä ystävä, kaikki on turhuutta, ei mikään maailmassa ole muuta kuin turhuutta. Ilot, riemut, huolet, murheet, työt, pyrinnöt. Turhuutta, turhuutta! Nyt en tiedä enää tarjota muuta kuin uskonnollisia kirjoja.
Oikein on paha ollakseni, kun ajattelen, kuinka paljon turhuutta meillä jo ainoastaan tässä reessä on, eikä noilla pienillä raukoilla ole lämpimiä repaleitakaan.» »Niinpä on tässä maailmassa lahjat epätasaisesti jaettu», vastasi paroni. »Mutta ylellisyyttä on meidän kuitenkin velvollisuus välttää. Tämä minun kallis vaatetukseni nyt oikein minua rasittaa.»
Mutta häpeä ... kunnian kadottaminen!... Turhuutta, neitsykäiseni!... Tuomittu kulkee viime retkensä komeasti kuin paavi, pappien ja kansan ympäröimänä, ja sillä silmänräpäyksellä, kun hän kuroittaa kaulansa tai niskansa, tuijottavat väkijoukot häneen kuin pyhään marttyyriin.
Miks on kansat kaikki hullut, Kuninkaatki kurjat raukat, Kun ne suosivat sotia, Valmistavat vaaran töitä? Mun ei mahu muistohoni, Astu aivo partahani Erhetystä ihmiskunnan. Viel' on mielessä minulla, Liian paljon luonnossani, Turhuutta tupattu paljon, Ajatuksen alla työtä, Etsimään olematointa, Mitätöintä miettimähän: Miten viljat vainiolta Massinalla maahan saisi?
Minua on majuri tänä iltana kutsunut tänne asumaan; minä en hylkää isänne hyvyyttä. Me tulemme useammin kuin ennen tapaamaan toisiamme; sopu meidän välillämme olisi suotava. Minä pyydän teitä puhuessamme jättämään pois kaikki turhat sanat, kaikki turhat kysymykset, joihin itse osaatte hyvin vastata. Te tunnette osaksi minun. Minä haen totuutta, enkä voi kärsiä turhuutta.