Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mutta ei hän uskaltanut aloittaa puhelua uudelleen eikä väittää vastaan. Hän tuolla takana puhui niin levollisesti ja varmasti. Se oli hänestä aivan luonnollinen asia. Ja yht'äkkiä pyysi hän kohteliaasti Elliä pitämään suitsia sill'aikaa kun hän sytyttää tupakan. Olisi tehnyt mieli kääntyä häntä katsomaan ja hävetti vähän, että oli itkenyt.
Köysimies pistää piippuunsa uuden tupakan; airokas huuhtaisee kiireesti kupit ja lusikat ja sitte tupsauttaa sammuksiin hikevässä huoneessa sameasti valaisseen päreen, ennenkuin riisuuntuu ja rupeaa levolle kiukaan puoleiseen nurkkaan. Yhä hämärämmin ja hämärämmin hehkuu köysimiehen piippu pöydän takaa rahilta ja näyttää sammuvin silmin katselevan kaunista airokasta.
Mutta joll'ei pelastusarmeijan onnistu saada aikaan todellista sisällistä kääntymistä, rupee ihmissydämmessä asuva peto, vaikka sitä olisikin harjoittanut lankeemaan polvilleen, tekemään ristinmerkkiä ja laulamaan virsiä, pian jälleen näyttämään hampaitansa, eivätkä mitkään kiellot tupakan polttamista ja brandy'a vastaan auta lainkaan.
Tämän on tuska tuottanunna, Tämän on pakko päälle pannut, Ett' on muutkin muuttunehet, Tupakaksi tullehetkin, Katajatkin kaikki tyynni, Pahimmatkin pajunkuoret, Kanarvatkin kankahilla, Kaikki ruohotkin ruvennut, Kaikki maasta marjan varret Tulleet tupakan sukuhun. Potunvarret poltettuna, Kärvettynä kärsäheinät, Viholaiset vielä kanssa, Huonotkin humalanvarret, Sammaletkin salvamista.
Vaan kylläpä tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka ylös nenään, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi oikeastaan sen haju, jos aivan likeltä nenäänsä hengittäisi? Tai jos kerran kujeillessaan sitä nuuskaisi?
Kinnunen huomasi Villen puhuvan oikein ja tuli hieman ylpeäksikin Liperistänsä. Hän tarjosi tupakan Huttuselle ja myönteli: »Eihän sitä Liperissä itketä eikä tingitä asiassa, eikä sittenkään lopu sanominen sieltä nenän alta. Vaikka kylläpä tuo Ihalainenkin oli jo saanut ikänsä elää, jotta ennätti tehdä sen verran pahuuttakin, että on vastaamista siellä toisessa elämässä.»
»En huoli minä tupakinpolttajasta, ja senpä vuoksi saan jäädäkin vanhaksipiiaksi, kun kaikki miehet polttavat tupakkia», sanoi hän puoleksi leikillä ja pani kamarinsa oven raolleen varsin antaakseen tietää, että hän ei tahdo läkähtyä tupakan savuun. Ajattelin, että jos olisin kymmenen vuotias, niin pyytäisin anteeksi, vaan kun olin täysi mies, niin en viitsinyt.
Tuo Jumala toinen miesi, Toinen miesi ja parempi, Jok' ei virsi viinan kanssa, Ei tuiski tupakan kanssa, Huiski ei humala päässä, Piippu suussa ei pitele; Jok' ei heitä heinäteille, Eikä saattele salolle, Jokiteille juohattele, Kylmätä kylävälille; Riko ei rintaristiäni, Katko kaulaketjujani, Korvakolttuja murota, Sorra kullan sormuksia. Ei naitu naintavuonua.
Oikeussalista pois päästyään menivät he Antti Parviaisen kartanolle, istahtivat rinnatusten hirsiläjälle, panivat tupakan, imeksivät piippujansa ja miettivät. Viimein ihmetteli Vatanen: »Seköhän tuo Niirasen viinan tähde jaksoi tämmöisen jutkun tehdä?» Antti aprikoi kauvan ja myönsi lopulta: »Eikö tuo liene se tehnyt.»
Tuomelassa oli joukkoa niin paljon kuin häissä osaa olla. Herrasväki hallitsi enimmäkseen kamarien puolta, talonpojat oleksivat tuvassa, ulkoilma taas oli kaikille yhteinen. Sinne täytyikin tupakan savun ja ahtauden vuoksi turvautua, ja hupainen siellä olikin. Vihkiminen toimitettiin suuressa tuvassa, jonka akkunat oli avattu ilman raitistamiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät