Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ettehän toki petelle minua.» »Tuossahan hän on!» vastasi vanha palvelija. Jälleen näkeminen. Miihkali nousi hitaasti, astui Elinaa vastaan ja kysyi: »Elina, etkö sinä enää tunne minua?» Elina juoksi hänen luoksensa ja kiersi kätensä hänen kaulaansa. Miihkali suuteli häntä vaiti. Elina syleili miestänsä vielä kerran ja kääntyi sitte Maija Liisaa hyväilemään.
Vähän ajan päästä sanoi kuitenkin se, jota olin ensiksi puhutellut: Jos työ ootta sinnepäin mänövä, niin soatatta ollakin Hovissa yötä... tuossahan tuo näkkyy ite kävelevännii...
Pöpö on poissa. Ne ovat sohvalla tahi tuolilla kirjoituspöydän vieressä " Vuorela. Sillä on vieraita tuolla verandalla. Menen sitten sinne ilmoittamaan Liisi. Kyllä kyllä kirjoituspöydän vieressä Tuossahan ne ovatkin. Maisteri Vuorela! Kuinka te uskallatte ? Vuorela. Tullakko tänne lohikäärmeen omaan luolaan? Liisi. Vait, vait, ne voivat kuulla Vuorela. Hexensabbath ? Liisi. Teidän pitää mennä!
JUHANI. Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä. SIMEONI. Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään! TUOMAS. Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä.
Faller käveli yhä eteenpäin, nostamatta silmiään maasta. Mutta kerran katsoi hän ylös ja hieraisi silmiänsä: missä minä nyt olenkaan? Olenko minä eksynyt? Missä Lentsin talo on? Hän katseli ympärillensä eikä saanut selkoa paikasta. Malta! Tuossahan on petäjät, jotka seisovat Lentsin huoneitten kohdalla, mutta huoneet! missä on itse huoneet?
Haen tietä merelle, sanoi Stanley itsekseen, kun hän ajatuksiin vaipuneena seisoi ja katseli virtaa. Olemme tunkeneet hirmuisen metsän läpi ja miehuullisesti työskennelleet hämärässä. Väkeni on nulomielinen. Haen tietä. Ah tuossahan on leveä vesi-ura, joka valonsäteen tavoin tunkee tuntemattomuuden läpi ja luultavasti vie jollekin järvelle!
GRANSKOG: Sanokaa minulle, mistä teidän päähänne äkkiä pisti esiintyä? KERTTU: En tiedä. Se oli aivan kuin minä olisin löytänyt jonkun vanhoista vauvoistani. Appas, ajattelin minä, tuossahan tuokin on vielä, ja minua rupesi niin hirveästi lapsettamaan. GRANSKOG: Löydättekö te usein sellaisia vanhoja vauvoja? KERTTU: Siitä on viisi vuotta kun minä viimeisen löysin.
Hän liikahtaa, hän kurottaa kätensä alimmaista oksaa kohti, pieni hyppäys, ja kauniit kädet saivat kiinni oksasta, ja niin siinä riippuu Diana. Ja yhä ylemmäs on hänellä mieli, käsi kurotakse seuraavaan oksaan, mutta liian se on korkealla. Vaan kas tuossahan pistää ulos sopiva oksa toiselta puolen puuta. Hips! Siinä riippuu neitonen, entistä pikkuisen ylempänä, mutta ei enää ole kiven kohdalla.
Kas, tuossahan hän on! huudahti Buddenbrock avoimin sylin rientäen häntä vastaan. Tunnetko minua, Sprengtport? 30 vuotta on siitä kun erosimme. Majuri teki ojennuksen esimiehen edessä. Kenraalimajuri Buddenbrock, vastasi hän tervehtien. Sinulle on vääryyttä tehty, Sprengtport! sanoi Buddenbrock, ojentaen hänelle kätensä. Sinun pitäisi olla kenraali samoinkuin minä.
Tuossahan ne ovat, sanoi Laasmanni äänellä, jonka hän koetti tehdä ivalliseksi, vaan jossa iva tuntui vähän puserretulta; tuossa on kaksi tolppaa, ota, kumman haluat.
Päivän Sana
Muut Etsivät