Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mitä sitten meidän tuittupäisestä Tiltasta on puhettakaan?" "Ole vaiti, akka, vain, ja anna heidän yrittää!" "Yrittäköötpä vain!" Samassa tuli Ollikin jo pirttiin, ja oli kotoansa tulevinaan, eikä luullut vanhusten tietävän, että hän oli jo käynyt Tildan tykönä. "Parahiksipa tulit, naapuri", sanoi Tuorila. "Olin juuri aikeessa ottaa tässä pienet punssit, kun tunnen vähän vilustuneeni.
Olli ja Tuorila panivat vain nimensä alle. "Nyt olen saanut maata viljelläkseni; velka on nyt ensin maksettava; mutta sitten kun se on tehty, en taas tiedä, mitä sitten haluan; mutta se vain on pää-asia kuitenkin, 'että eteenpäin elävän mieli, kuollut taaksensa katsokohon'", tuumaili Olli mieli-hyvillään. "Se on oikein, se", arveli Kierilän herra, ja siveli partaansa.
Ja Tuorila tuli niin pahalle päälle, että Olli piti parhaimpana lähteä pois koko talosta. Ja niin jäi se kosioiminen. Mutta Olli oli saanut hyvän opin sinä ehtoona. Hän rupesi aina useammin tulemaan juovuksissa kotiin, jopa räysäämään viina-päässä kylässä ja kotonaan. Naimis-puuhat jäivät sikseen, ja Olli piti hauskana juosta kylässä yö-kaudet.
Niin oli hän taas yhtenä päivänä mennyt lautamiehen toimissa pitäjälle, eikä tullut ehtooksi takaisin vaikka oli luvannut. Silloin lähti Liisa taas Tuorilaan katsomaan, eikö Olli olisi siellä. Ja siellä hän olikin. "Täälläkö sinä taas viivyt, etkä tule kotihin?" "Täällä vain". "Joko kohta lähdet?" "En vielä. Antakaa, Tuorila, Liisallekkin yksi ryyppy!"
"Tuorilan taloa kokonaan. Eikö sitä voitaisi jakaa?" "Sinä puhut viisaasti. Tuoss' on käteni. Minä tarvitsen kaksituhatta markkaa rahaa. Voitko sen hankkia, niin saat kolmanneksen Tuorilasta omakses; kolmanneksen pelloista, niituista, metsästä ja talon-ulosteoista". "Ohhoh!" sanoi Olli ja raapasi tukkaansa. "Mistäs minä sen rahan otan? Mutta..." "Mutta ei kelpaa", sanoi Tuorila.
Konkurssi tässä paras on. Ja kaikellaisiin pesiin tässä sitten ihminen pannaankin holhoojaksi. Olisi mies-parka sekin paremmin elänyt, niin eivät olisi leski ja lapset jääneet mieron tielle", puheli Olli itsekseen, ja seuraus oli se, että se suuri Tuorila joutui kuolemansa jälkeen konkurssiin, vanha emäntä sai armosta eläkkeen, ylpeä Tilta joutui piiaksi, ja muut lapset joutuivat vaivas-hoitoon.
"Minä tahdon, että sen, jonka minä otan vaimokseni, pitää olla jo kotona taltutetun. En minä rupea taltuttamaan akkaa ja lapsia yhdessä". "Oh, hemmetti!" sanoi Tuorila, ja huusi isällisellä vallan mahdilla Tildan tulemaan sisälle. Tilta tuli kopeana ja kysyi: "Mitä tahdotte?" "Tahdon, että Ollin pitää ottaa sinut ja sinun pitää ottaa Ollin".
"Joko hän arvaa asiani, koska niin näsäkkäästi vastaa? Mutta 'akka väliltä palaa, eikä mies pahanenkaan; minä en ole akka". Ja hän astui suoraan isännän eteen ja tarjosi kättä, sanoen: "Terveisiä meiltä!" Tuorila katsoi Ollia silmiin tuikeasti, pisti kätensä housunsa taskuun ja ärjäsi: "Häpeä tolvana!" "Oletteko juovuksissa, vai hulluksiko olette tullut?
Olli kumarsi myöskin, vaan paljon sievemmästi, ja istui sitten kirjottamaan tarvittavia suostumuksia. Ja kun Olli osoitti papereitaan Kierilän herralle, niin hyväksyi hän ne, ainoasti sillä muistutuksella, että todistajat vain puuttuvat; jotka myös kohta hankittiin. Asiain niin hyvin päätyttyä toi Tuorila viina-potun pöydälle ja tarjosi "harja-kannut". "Lempo soikoon!" sanoi hän.
Ota tuosta tuoli ja istu juomaan kanssani!" "En ole sitä juuri oppinut; mutta koitetaan häntä kerran". Ja he ryypiskelivät niin, että alkoivat käydä hyvin puheliaiksi. Muun muassa alkoi Tuorila suoraan kaupitella Ollille "Tiltaansa". "Ei se minulle passaa", vastasi Olli. "Mikä ett'ei?" "Hän on ylpeä ja kiukkuinen". "Mistäs sen tiedät?" "Olen kuullut ja olen nähnyt". "Kyllähän akkana taltuu".
Päivän Sana
Muut Etsivät