Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Tuomo koetti nousta vähän, ja tuskissaankin katsoi hän uteliaasti Cassyyn. "Minä olen orjana syntynyt," alkoi vaimo, vähän mietittyään, kertoa, "vaan kasvoin onnellisesti. Hellät vanhemmat koettivat tyydyttää kaikkia minun toiveitani eikä minulla silloin ollut aavistustakaan kurjuudesta. Isä ja äiti kuolivat, minä jouduin naimisiin Henrylleni, joka oli paras ja rakastettavin mies.
Täytyihän Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli Tuomo kaikista sopivin sekä siitä syystä, että hän ei ollut antautunut isäntänsä kätyriksi julmuuksien harjoittamisessa, että varsinkin siitä syystä, että hän niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli isännälleen ainaisena salaisena moitteena.
Mutta nyt hän näkyi tuntevan hänet, ilo välähti hänen kasvoillaan ja hän pani hartaasti kätensä ristiin. "Ylistetty ja kiitetty olkoon Herra! Niinpä saan nähdä vielä kerran teidätkin, rakas Edvard. Siitä minä kiitän sydämmestäni teitä." "Tuomo, ette te saa kuolla", vaikeroi nuorukainen. "Minähän tulin teitä lunastamaan vankeudestanne."
Minä en nyt jätä mitään keinoa käyttämättä, saadakseni nähdä jälleen tytärtäni, en," nyt taas leimahti ilmi hänen kiihkonsa "vaikka minun pitäisikin käydä tuon hirviön ruumiin ylitse! Voinko vielä auttaa teitä, mies parka?" kysyi hän sitte. Tuomo ei vastannut kysymykseen. Häntä oli Cassyn viime huomautus kauhistuttanut.
Hän arveli vaan itsekseen, kuinka monta noista huomenna myytävistä oli ryöstetty isän, äidin, lapsen ja puolison luota. Illalla he pääsivät perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo sai mennä vankilaan.
Vaan Tuomo tähän vastas näin: "Ei mamma kulta, se käy päin, Tuo olut, tehtaan tuoma, On kaikkein lempijuoma." "Olkoonpa!" vastas eukko vaan, "Se jätetään nyt kokonaan, Miks tahdot olutmaljaa, Kun mull' on hyvää kaljaa?" Vaan tuost' ol' Tuomo vihoissaan, Hän mietiskeli yhä vaan Tuot' tynnyriä tuolla Kellarin nurkkapuolla. Jo muisti mutkan: "Teenpä niin."
Hän istui tänä iltahetkenä rihvelitaulu edessään ja muodosteli suurella, kirjoitukseen tottumattomalla kädellään hitaasti kirjaimia. Hänen isäntänsä kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimeltä Yrjö, toimitti opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieniä muistutuksia. "Ei niin, setä Tuomo", sanoi hän innokkaasti, "nyt tulee h, vaikka pitikin tulla k."
Tuomo joutui sen miehen omaksi, jota hän, muistaen Yrjön julmaa kohtelua, oli kaikista enimmin peljännyt: James Legreen.
Naapurihin Tuomo aamull' astui Iloissahan, hyppyhynkin valmis; Vuorotellen vihellys ja laulu Tuomon suusta hilpeästi raikkui. »Miksi, Tuomo», emäntä näin kysyi, »Läikkyvi nyt ilos yli laitain? Joko onni lapsilles soi leivän, Puuttehessa ennen itkeville, Vaiko otti osan heistä Tuoni Majoillensa riistarikkahille?»
"Mitä herra tahtoo?" kysyi Tuomo. "Minä kuolen, Tuomo", sanoi S:t Claire matalalla äänellä. "Rukoile minun edestäni!" Ja Tuomo rukoili koko sydämmensä lämmöllä ja hartaudella rakkaan poismenevän isäntänsä edestä. Se oli todellakin rukous täynnä surua ja kyyneliä, mutta myöskin palavaa intoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät