Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Tuollapa minun kultani sen suuren meren päällä, Vuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä. Kohta taitaa talvi tulla, järvet onpi jäässä, Minun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä. Lumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi, Voi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi. Emmä tuota surisi, ett' ois matka pitkä, Eikä mua estäisi, ei lumet eikä mitkään.
Suurin on teoista sampo, Siitä se kumina kumma Maavesissä, suovesissä, Koskissa raju kohina, Pilvissä salamat pitkät. Tähystäen kätensä alate. Näettekö Pohjolasta Suurta maailman valoa? Sumunkin sakean kautta Sammon valkeat valuvat, Lentoliekkinä leviten, Matalalla, korkealla Ilonkukkia kuvaten. Vedet välkkyvät valossa, Liekin on tulessa taivas. TOINEN NAISPAIMEN. Tuollapa terävä silmä!
Mutta kun Kebriones näki väistyvän iliolaisten, Hektorin orheja ohjaten noin heti hälle hän virkkoi: "Hektor, täällä akhaijeja päin väkevästi me käymme äärell' ottelon melskehisen, mut tuollapa toiset sotkeutuu sekasortoon, niin hevot kuin soturitkin, Aias karkoittaa, Telamonin poika, ne: tunnen laajan kilven tuon hänen ryntäillään.
Tuollapa oli nyt tohtori, joka olisi ollut hyvä saalis, sillä hänellä oli suuri palkka; olisipa kyllä kelvannut olla tohtorinnana. Tuo ihana tyttö taas, joka heitä tervehti, niin suloisesti katsellen suurilla sinisilmillänsä, hänkin välttämättömästi vaati heidän huomiotansa. Marttiinin Lassikin seisoi kuin korpikuusi eikä muistanut tervehtiä, vaan jäi katselemaan Maariaa.
Tämä nöyrä ja siveä nuorukainen, tämä on oikea esimerkki uppiniskaiselle kansalle. Ja sisäneitseeni, joka nyt mun tähteni epätoivossa itkee, hänkin iloita saapi, iloita tuosta sulhon heilakkeesta, jonka hälle lahjoitan. Tuollapa hän tulla ketkuttaa. Semmoisia miehiä tarvitsemme. Näin lateli itsekseen parooni. Aatami saapui. Tässä, armollinen parooni, ruskeata, kuohaisaa pukkiolutta, oikein hyvää.
Tuollapa hän olikin lammin kaislistossa ruuhinensa sateen jälkeen söi tavallisesti kala hyvin ahnaasti. Istuimme suurelle kivelle pirtin eteen, miehet pistivät tupakkaa, katselivat lammille päin ja rupesivat neuvottelemaan, mitä oli tehtävä. Päätös oli että Yrjöä oli kutsuttava kotiin, ja minä lähdin heti päätöstä toimeen panemaan.
Se on vanhain sananlasku, että ei kuku käki seitsentä vuotta yhden olkisuovan pielessä, kyllä seitsemän vuoden mittaan muuttuvat ajat ja tasataan säästöt. Silloin rovasti hypähti ylös ja kiirehti ikkunasta katsomaan ja sanoi: »Mutta tuollapa on vanha ihminen. Onko hän talon väkeä?»
"Tuo siveä, arvossa pidetty Helena", huudahti Luopion emäntä. "Kuka voisi aavistaa semmoisia tapahtuvan? Mutta nyt minä olen kuullut niin paljo, että luulen voivani ryhtyä asiaan ja minä takaan, että jos minä rupean sitä ajamaan. Kas tuollapa tulee vieraita.
Vaan poika laskee kulkemaan yhä uusia ääniä, jotta raikuu ilma kaikkialla. Sinne jäi poika soittelemaan ja kuuluu vielä torven ääni, vaan vaipuu sekin, vaipuu tuolta etäältä, etäältä se kuuluu, nyt enää vienosti, hyvin vienosti ja pian lakkaakin ei yllä se enää tänne. Tuollapa on talo. Vihantana paistavat pellot, ja muuatta kylvötöntä peltoa ollaan kyntämässä.
Mutta kauan hän ei saanut olla ajatuksiinsa vaipuneena, sillä jopa kuului iloisia ääniä, ja samassa hän näki pappilan nuoret, jotka kilpaa juosten tulivat mummon asuntoa kohti. Ennätettyään portille, huusivat kaikki yhtä haavaa: »Hyvää iltaa, mummo!» »Terve tultuanne! Käykää istumaan. Kas tuollapa tulevat naapurimmekin, terve tultuanne nyt kaikki!
Päivän Sana
Muut Etsivät