Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Mutta sille en mitään voi, että sinua rakastan ja aina tahdon rakastaa. En olisi heittänyt, vaikka isäsikin olisi heidän puolelleen mennyt. Luulivatko minun himoitsevan sinun rikkauksiasi! Siinä he pettyivät. Yhtä rakas olet minulle, vaikka olisin sinut löytänyt tunturin takaa. Tuntuuko sinusta samalla tavalla?" "Niin minustakin tuntuu", rohkeni Hanna nyt sanoa, "ja niin on aina tuntunut.

Jos Jäger puhuu totta, pitäisi sen lemuta hyvin tuoksuiselta kuin kesän lemmikit, joita suven henget hallitsevat. Tuntuuko siltä? Tosiaankin, mieheni. Ihme kummall' ajaa! Sitä vaikuttaa, kun emme antau kaikkien elementtien valtaan, vaan omistamme parahinta ja olemme sitä. Silloin astuikin ompelumestari sisään ja emäntähenkeä vetivät askareet kyökkiin.

Jos todella hänen maineensa kasvaa, niinkuin me edeltäpäin arvaamme, olisi hauska tietää, tuntuuko joskus samoin koko Saksan mielestä? sanooko kaikki kansa riemuiten ennen pitkää meidän Martin Luther? Ei niin, ettei hänellä olisi vihamiehiä; hänen luontonsa on liian kiivas ja hänen sydämensä liian lämmin, ettei hän saata hillitä itseään, niinkuin hitaat, maltilliset luonnot. Kesäkuulla 1505.

Minua vainotaan ja ajetaan takaa kuin metsän petoa ja luvataan suuria palkinnoita kiinni-saajalleni. Ei ole hauskaa tämmöinenkään elämä. Jos minä sillä saisin semmoisen elämän, kuin sinulla on, niin antaisin itseni kiinni ja kärsisin rangaistukseni. Mutta ikuinen vankeus odottaa minua niin pian kuin kiinni joudun. Tuntuuko paljolta elämämme päällisiltä, jos minä saan tuhannen markkaa enemmän?

... ja saattaa syyllinen lailliseen edesvastuuseen? ... ja pitää välikäräjät ja haastaa Jumala oikeuteen ... teoistaan vastaamaan? siitä, että on esiintynyt tuomarina omassa asiassaan? Häh? Anna olla pilkkaamatta Jumalaa ... eikö sinulle ole mikään pyhää? Tuntuuko jo kaamealta? Häh? Herroilta jäivät kortit ja pullot pöydälle, ja he riensivät pois. Jaakko setä oli yksin pirtissä.

Tuntuuko siltä? sanoin hyväillen, samalla äänellä, enkä minä kääntänyt silmiäni peilistä minä tahdoin, minun täytyi katsoa itseäni, tahdoin nähdä, *miltä näytin*, murhatessani ihmisen. Sanelkaa kohtauksenne, sanoin.

Vouti ei ottanut korviinsa vaimonsa puhetta, nauroi vaan häntä ja sanoi: Tuntuuko siltä, ettei piiska ole pitkään aikaan selkääsi sivellyt, kun niin rohkeaksi rupeat, ettäs sekaannut vieraisiin asioihin? Mikkoseni, hyvä ystäväni, minä näin sinusta niin pahaa unta; tottele sinä minua ja päästä miehet pois.

Hän näki katseeni, huomasi hätäni. »Muutanko minä vielä tähän käärettäkysyi siivooja. »Mitä? Miltä tuntuu? Tuntuuko paremmalta?» »Tuntuuhan tuo», vastasin. »Ehkä panen vielä», hän sanoi. »Pankaa», vastasin. Mutta mitähän ne puhuivat, kun olin pyörtynyt? Mitähän sanoi opettaja? Kysyyköhän se, mitä olen tehnyt? Kyllä se varmaan kuuli, kuinka vereni löivät.

Päivän Sana

miettivästi

Muut Etsivät